Pääkirjoitus: Väkivaltaa uskon varjolla

Pääkirjoitus: Väkivaltaa uskon varjolla

Uskonnonvapauteen kuuluu oikeus ilmaista ja harjoittaa uskontoa ja myös oikeus vaihtaa uskontoa tai erota siitä. Uskonnollisesta yhteisöstä pitää voida erota ilman, että siitä virallisesti tai käytännössä seuraa sanktioita, jotka rikkovat perusoikeuksia, perhesuhteita tai jopa mielenterveyden.

Uskontojen uhrien tuki -järjestön selvitys Jehovan todistajien oikeuskomiteoista, ja tästä vajaan 19 000 hengen uskonyhteisöstä eronneiden ja erotettujen kohtelusta, on räikeä esimerkki siitä, mitä seurauksia uskonnollisella vallankäytöllä voi pahimmillaan olla.

Selvityksen mukaan Jehovan todistajilla on oma oikeuslaitos, oikeuskomiteat, joissa erilaisista rikkomuksista syytettyjä kuulustellaan. Yhteisöstä erotettua tai siitä eronnutta kartetaan, myös kodista pois muuttaneita perheenjäseniä. Tästä on ollut seurauksena mielenterveysongelmia ja itsemurhia.

Uskontojen uhrien tuen tekemän toisen selvityksen mukaan jopa raiskauksia ja seksuaalisia hyväksikäyttöjä on käsitelty oikeuskomiteoissa, uhreja syyllistetty tapahtuneesta ja varjeltu seurakunnan mainetta.

Selvitykset perustuvat järjestöstä eronneiden kertomuksiin. Jehovan todistajat kiistävät järjestelmällisen karttamiskäytännön ja selittävät seurakunnasta erottamisen perusteita nettisivuillaan. Uskontojen uhrien tuen keräämä aineisto on kuitenkin niin kattava, että ministerit Päivi Räsänen ja Anna-Maja Henriksson aikovat tavata Jehovan todistajien johtoa.

Hengellistä väkivaltaa on muuallakin, myös kirkossa, ja se pitää ottaa aina vakavasti. Usein taustalla on yhteisön tai sen johtajien vallanhalu ja oikeassa olemisen tarve.

Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi

Jaa tämä artikkeli: