Pääkirjoitus: Vapaasti hengittävä kristinusko

Pääkirjoitus: Vapaasti hengittävä kristinusko

Uskonpuhdistuksen juhlavuoden kynnyksellä olisi aika tomuttaa myös mielikuvat koko kristinuskon tunkkaisuudesta

Paavalin tuore julkkiskirkkoherra on pannut tuulemaan. Kirkolla voi nukkua päikkäreitä, papin kanssa voi käydä lounaalla, messun jälkeen pääsee kirkkokaljoille ja niin edelleen. Uusia hauskoja avauksia, jotka kertovat, ettei kirkko ehkä olekaan niin ahdas ja puutteellinen, tiukka ja jäykkä, jollaiseksi se usein mielletään.

Paavali ei ole tässä kehityksessä yksin. Myös sen naapurista Kalliosta on uutisoitu toiminnan monimuotoistumisesta. Nämä kaksi seurakuntaa ovat saaneet virityksilleen eniten julkisuutta ehkä kirkkoherrojensa korkean profiilin vuoksi, mutta monenlaista uutta on syntynyt muuallakin. Hyvältä näyttää. Seurakuntatasolla ei ole jämähdetty päivittelemään aikojen ankeutta, vaan on heittäydytty rohkeasti tähän päivään.

 

Selvää on, etteivät kaikki tykkää totutusta poikkeavasta ja vähän epäsovinnaisestakin. Yhtä selvää on, etteivät kaikki kokeilut onnistu. Lunta tulee tupaan ilman muuta muodossa tai toisessa. Tärkeää kuitenkin on, että myös kirkossa on lupa epäonnistua, sillä muuten ei synny mitään uutta. Liian kauan on pitäydytty varovaisuuden kulttuuriin ja epäonnistumisen pelkoon.
 

Vapaasti hengittävässä kristinuskossa otetaan todesta ihmisyys Jumalan maailmassa suruineen ja iloineen, karvoineen kaikkineen."
 

Vaikka kirkkoherra on tärkeä henkilö seurakunnan johdossa, täytyy muistaa, ettei seurakuntaelämä ole mikään yhden miehen show. Se löytää uusia uria vain, jos muut työntekijät ja päättäjät ovat kehityksessä mukana. Kiitos täytyy siis antaa ennakkoluulottomuudesta myös seurakuntaneuvostojen jäsenille ja viime kädessä äänestäjille, jotka ovat valinneet avoimesti ajattelevia päättäjiä.

 

Uskonpuhdistuksen juhlavuoden kynnyksellä olisi aika tomuttaa myös mielikuvat koko kristinuskon tunkkaisuudesta. Kirkkomme on evankelisluterilainen. Nimen alkuosa viittaa evankeliumiin, ilosanomaan. Jälkiosa viittaa uskonpuhdistaja Lutheriin, jonka uskon ydin oli Jumalan armossa. Iloisuus ja armollisuus eivät ehkä kaikilla ole ensimmäisiä arvioita, joita kristinuskosta tulee mieleen.

Toivoa sopii, että kun seurakuntaelämä avartuu, ei myöskään itse usko olisi niin puhdasta ja aatteellista. Vapaasti hengittävässä kristinuskossa eivät muotomenot ja tiukasti sidotut opinkappaleet ole keskiössä. Siinä otetaan todesta ihmisyys Jumalan maailmassa suruineen ja iloineen, karvoineen kaikkineen. Siinä eletään rohkeasti ja vapain mielin yhdessä ihmisten kanssa Jumalan kasvojen edessä.

Jaa tämä artikkeli: