Pääkirjoitus: Voimaa ja auttamismieltä
Viime viikolla julkistettiin tutkimus uskonnon roolista suomalaisten elämässä. Tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat uskonnollisesti kriittisiä ja maltillisia, esimerkiksi voimakasta uskolla elämöintiä vierastetaan. Tämä pitää varmaan paikkansa moneen muuhunkin elämänilmiöön nähden, massahysteriaa on Suomessa vaikea lietsoa.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt havainto siitä, miten uskonto voi toimia positiivisena voimavarana ja purkautua auttamishaluna. Kiinnostavaa on, että säännöllisesti uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuvat ovat keskimäärin onnellisempia ja valmiimpia antamaan omastaan kuin muut. Yksi selitys on, että kirkoissa kiertää kolehtihaavi. Vaikka siihen ei laittaisi kuin muutaman euron, niin vuodessa pienistä puroista kertyy jo kohtuullinen summa. Mutta ei se ole ainoa selitys. Helsingin keskustassa kävelevä törmää pelkästään feissaajiin joka kolmannella askeleella, joten tilaisuuksia antaa on kyllä kaikilla.
Usko tiettyihin opillisiin käsityksiin, rukoileminen tai ahkera raamatunluku ei selitä onnellisuutta. Usko tuo voimaa arkeen, lisää yleistä tyytyväisyyttä elämään, koska siihen liittyy yhteisö, osallistumisen ja keskinäisen jakamisen kokemus. Sen huomaa itsekin, kun malttaa siirtää mitä privaateinta asiaa eli sunnuntain lehden lukemista, raahautuu kirkkoon ja polvistuu muiden kanssa ehtoolliselle. Vaikka puhutaan jumalanpalveluksesta, kyse on pikemminkin siitä, että meitä palvellaan.
Jumalanpalveluksissa ahkerasti käyvät ovat keskimääräistä valmiimpia antamaan rahaa hyväntekeväisyyteen. Ero on tilastollisesti suuri: kerran viikossa uskonnollisessa tilaisuudessa käyvät antavat vuodessa 714 euroa ja kerran kuussa käyvät 212 euroa hyväntekeväisyyteen. Ne, jotka käyvät kirkossa harvemmin kuin kerran vuodessa, antavat keskimäärin 49 euroa.
Tämä ei tarkoita, että uskonnolliset ihmiset olisivat parempia kuin muut, tiukasti Jumalan kieltävissä on usein paljonkin auttamismieltä. Uskon merkitys on siinä, että se on monelle suuri motivaatiotekijä ajatella myös toisia. Usko on parhaimmillaan rakkautena vaikuttavaa uskoa, huonoimmillaan jotain ihan muuta.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: