Pääkirjoitus: Waterloo ja Vantaa
Vuonna 1974 täytin 11. Aloitin syksyllä oppikoulun naapurikunnassa. Ehdin käydä sitä kaksi vuotta ennen kuin koulu muuttui peruskouluksi.
Myös Vantaalla valmisteltiin silloin peruskoulua. Vuodenvaihteessa 1974 Vantaa muuttui kauppalasta kaupungiksi. Helsingin pitäjä 2014 -vuosikirjan mukaan ”kyse oli myös kunnan itsenäisyydestä, olihan Helsinki koko ajan aktiivinen ja halukas liittämään yhä lisää kunnan alueita itseensä”. Tekstiä lukiessa tuli vahva tuttuuden tunne, déjà-vu. Mikään ei taida olla uutta auringon alla.
Jos Vantaan – tai sitä edeltäneen Helsingin maalaiskunnan – halu pysyä itsenäisenä olisi herännyt aiemmin, Vantaa olisi nyt suurkaupunki. Täällä olisi lähes 600 000 asukasta ja Helsingissä hiukan yli 200 000. Helsinki on kasvanut maalaiskunnan luovuttamille maille.
Moni vantaalainen ei välttämättä osaa vastata, mihin kaupungin seitsemästä luterilaisesta seurakunnasta kuuluu, vaan vastaa Vantaan seurakuntaan. Vuonna 1973 Vantaalla oli sen niminen seurakunta, joka vaihtoi nimensä Vantaankosken seurakunnaksi.
Vantaan seurakunnissa kastettiin 1970-luvun puolivälissä enemmän lapsia kuin nyt. Kaupunkiin muutti paljon nuorta väkeä ja kirkkoon kuuluivat lähes kaikki. Hautauksia oli yli puolet vähemmän. Perheitä tuettiin jo silloin päivä- ja vekkulikerhoilla ja iltapäiväkerhotoimintaa aloiteltiin. Perheneuvonnalle avattiin toinen toimipiste Myyrmäkeen. Yllättävää ennakkoluulottomuutta osoitti, että ruotsinkielinen seurakunta piti diskoa, jolla puututtiin nuorten juomiseen kirkkopuistossa. Siellä soi varmaan Waterloo, jolla Abba voitti euroviisut.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: