Pääkirjoitus: Yksi neljäsosa
“Me olemme luoneet frankensteinilaisen koneiston itsellemme.“ Näin kiteytti helsinkiläinen kirkolliskokousedustaja Katri Korolainen Kotimaa24-uutispalvelussa turhautumisensa, kun kirkolliskokous päätti äänin 53–51, ettei määräenemmistösäädöksiä muuteta.
Kun kaikki kirkkolain muutokset vaativat jatkossakin kolmen neljäsosan äänienemmistön, yhdellä neljäsosalla kirkolliskokousedustajista on suhteettoman suuri valta. Tämä on perusteltua asioissa, jotka ovat selkeästi opillisia, kirkon uskon kannalta tärkeitä. Mutta kirkossa monelle maallisellekin asialle löydetään kyllä niin sanotut teologiset perustelut.
Käytännössä kolmen neljäsosan määräenemmistöstä kiinnipitäminen voi halvaannuttaa kirkon uudistumisen kannalta elintärkeitä hankkeita. Vastakkain voivat olla milloin pienet ja suuret seurakunnat, milloin etelä ja pohjoinen, milloin konservatiivit ja liberaalit.
Jos niin halutaan, ja varsinkin, jos kirkon sisäinen ideologinen vääntö ja vastakkainasettelu entisestään kärjistyvät, aina saadaan kokoon neljäsosa, joka voi estää muutokset. Olisi katastrofi, jos seurakuntarakenteiden muuttaminen, jäykän hallinnon purkaminen ja kirkon talouden pelastaminen kaatuisivat tähän.
Toisaalta kirvestä ei kannata heittää kaivoon. Kirkossa on ennenkin saatu aikaan muutoksia, kun on jaksettu tehdä niiden eteen kärsivällisesti työtä ja ymmärretty eri mieltä olevien näkemyksiä. Kirkon toimintaympäristö muuttuu kuitenkin niin hurjaa vauhtia, ettei kaikista asioista pidä tehdä periaatteellisia, vaan tarvitaan joustoa ja uskallusta kokeilla uutta.
Kirjoittaja on Vantaan Laurin päätoimittaja.
pauli.juusela@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: