Paavi Johanna: Eläimetön ruoka kuuluu kaikille
Ruuan ympäristövaikutusten vähentäminen on niin tärkeä asia, että sitä ei ole varaa sekoittaa identiteettikysymyksiin. Keskitytään ruokaan, ei ihmisten ruokavaliolliseen pyhyyteen.
Liityin jokin aika sitten Facebookin Sipsikaljavegaanit-ryhmään. Tämä ryhmä yksin riittää syyksi käyttää Facebookia. Ihmiset postaavat sinne kuvia ruuista, joissa on erittäin paljon rasvaa, proteiinia ja nopeita hiilihydraatteja – eikä laisinkaan eläinperäisiä ainesosia.
Ryhmästä löytyy vihiksiä (eli ns. kasvislihiksiä) täytettynä soijanakeilla, nyhtökauralla ja vegaanisella juustolla, vinkkejä parhaiten toimiviin pizzanpäällisiin sekä hehkutusta uudesta soijajäätelöstä ja tietoa mistä sitä saa. Sääntöihin kuuluu, että vihreää ei saa näkyä liikaa, ja että eettisistä kysymyksistä ei keskustella. Keskitytään mättöön.
Suurtalouskeittiöistä saa eläintuotteetonta ruokaa vain henkilökohtaisen vakaumuksen perusteella – ei sen, että vegaanisen ruuan syöminen ylipäänsä on oikein ja kannatettavaa."
Sipsikaljavegaanit on epäilemättä lisännyt vegaanisen ruuan suosiota enemmän kuin mikään pitkään aikaan. Ihmiset kyllä tietävät, että kasviperäisten ruokien syöminen on parempi juttu kuin eläinperäisten – niin eläinten kuin ilmaston kannalta. Pelkkä tieto ei kuitenkaan riitä. Seuraava välttämätön askel on maku.
Maun lisäksi sipsikaljavegaanien suuri upeus on siinä, että kenenkään vegaanina olemiseen ei oteta kantaa. Minä en ole vegaani, enkä usko että myöskään kaikki muut ryhmän 16 320 jäsentä ovat vegaaneja. Se, että en tiedä tätä varmasti kertoo hyvää: vegaaneja ja ei-vegaaneja ei mitenkään erotella, vaan keskitytään yhdessä hypettämään uutta kasviproteiinituotetta.
Tämä on oikein. Identiteettipolitiikka ruokavalintojen pohjalla alkaa olla auttamattoman ummehtunutta. Ruuan ympäristövaikutusten vähentäminen on liian tärkeä asia, jotta sitä olisi varaa sekoittaa identiteettikysymyksiin. Pahimmillaan vegaani esiintyy muita parempana ja puhtaampana, itsensä kaikesta pahasta eristäneenä huippuyksilönä. Kuka tahansahan tällaisesta jo lannistuu tai ärsyyntyy.
Vegaanin mahdolliseen ärsyttävyyteen löytyy tietysti syytä myös ympäriltä. Maailma on auttamattoman yksilöön keskittynyt, mutta paradoksaalisesti se ei ole yksilön vika. Kollektiivinen meininkimme on sellaista, että esimerkiksi erilaisista suurtalouskeittiöistä saa eläintuotteetonta ruokaa vain henkilökohtaisen ja absoluuttisen vakaumuksen perusteella – ei sen, että vegaanisen ruuan syöminen ylipäänsä on oikein ja kannatettavaa. Ja tietysti, mitä vaikeampaa on raapia ravintoaan kasaan eläimiin perustuvassa ruokakulttuurissa, sitä enemmän tarvitaan tiukkaa identiteettirajausta jo luontaisen laiskuuden taltuttamiseksi.
Mutta nyt on tartuttava tilaisuuteen: vegaanisten ruokien ympärillä olevaan hypeen ja kasvavaan määrään uusia tuotteita. Keskitytään ruokaan, ei ihmisten ruokavaliolliseen pyhyyteen. Pelkästään kasveista saatu ruoka on aivan mahtava ja iloinen asia. Iloittakoon jokaisesta vegaanisesta ateriasta ja ostoskorista! Hypeen on tervetullut jokainen joka haluaa.
Siis unohdetaan ruokaidentiteetit ja syödään yhdessä vihikset.
Paavi Johanna on ristiriita itsessään, mutta se ei estä häntä lausumasta kuvitteelliselta korokkeeltaan lähes jumalallisia totuuksia.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Paavi Johanna: Olen tolkun ihminen, ja se hävettää minua
PuheenvuorotTolkun ihmisiksi kutsutaan niitä, jotka katsovat hiljaa sivusta. Minäkin olen sellainen, eikä se ole mikään ansio.