Paavi Johanna: Joulu on salaa ekologinen
Jouluko kulutuskulttuurin pöhöttynein hedelmä? Pötyä, sanon minä.
Hyvien ja ympäristöstä huolestuneiden ihmisten keskuudessa on tapana voivotella joulun materialistisuutta ja epäekologisuutta. Kaikki on niin ikävän kaupallista, ihmiset ostavat turhaa roinaa, ja lahjapaperiakaan ei voi laittaa paperinkeräykseen.
Mutta pois valitus, ja visioita kehiin! Kun joulun päältä raaputtaa vähän kulutuskulttuurin kuorrutteita pois, alta paljastuu todellinen kestävän elämäntavan airut. Tämä ei siis ole ”Näin vietät joulua ekologisesti” –lista, vaan ”Näin joulusi on jo salaa ekologinen!”
Oletko koskaan katsonut jouluruokia ja satokausikalenteria vierekkäin? Ne ovat kuin Nyt-liitteen kaksi marjaa. Laatikoissa on perunaa, porkkanaa ja lanttua, salaattina lisäksi punajuurta, sipulia ja säilykekurkkua. Kuinka kätevää, että tarpeeksi vanhojen ruokalajien kanssa ei tarvitse tuskailla talvisen kasvihuoneviljelyn epäekologisuutta. Nimittäin silloin kun ruokalaji keksittiin, kausiruualle ei ollut vaihtoehtoa.
Miinuspuolena jouluruuassa on tietysti silmitön possun syöminen, mutta sekin olisi huomattavasti aiheellisempaa, jos lihaa ei muulloin juuri syötäisi. Joulun hienous on olla yltäkylläisyyden keidas niukkuuden keskellä. Jospa ollaan muulloin vegaaneja ja jouluna vähän repäistään?
Joulun liikenne sujuu parhaimmillaan superekologisesti. Jouluna mennään täyteen pakatulla junalla sukulaisiin, ei lennetä kauas lomakohteeseen. Ja kun perille ollaan päästy, mennään korkeintaan lähikirkkoon kävellen, muuten nökötetään sisällä. Joku reipas saattaa käydä hiihtämässä.
Yhdessä sisällä nököttämisen etu on myös se, että siinä tulee kätevästi lämmitettyä toinen toistansa, jolloin lämmitysenergiaa säästyy. Varsinkin, jos omasta kodistaan pois lähteneet ovat muistaneet laittaa tyhjän kodin lämmöt minimiin. Ruokaa laitetaan kerralla paljon ja syödään koko seuraava viikko mikrossa lämmitettynä – tehokasta keskittämistä!
Entäs se tavara? Lahjat ovat ihania, mutta vähän paheellisia. Moni turvautuu aineettomiin lahjoihin, mutta jos oikein panostaa niin ei tavaralahjakaan aivan toivoton tapaus ole. Helsingin Sanomissa Rinna Saramäki sanoi taannoin, että ainoa ekologinen vaate on se, jota käytetään pitkään. Sama pätee muihin tavaroihin. Ja tullakseen käytetyksi pitkään tavaran on oltava sekä kestävä että kertakaikkisen ihana. Lahjanantokulttuurilla voi mahdollistaa laadukkaita hankintoja, joihin ei muuten olisi varaa tai joita ei raaski itselleen ostaa.
Uskon, että yltäkylläisyyden aika ei tule kestämään tällaisena enää kovin pitkään. Joko vähennetään vapaaehtoisesti esimerkiksi ilmastotoimien nimissä tai mennään kriisin kautta. Mutta ei hätää, joulu on turvassa!
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Paavi Johanna: Viikko 3, never again
PuheenvuorotVuoden 2016 loppuessa huokailtiin että huh, päästiinpä tästä kauheasta vuodesta vihdoinkin. Mutta nythän se kaikki vasta alkaa.