Paavi Johanna: Kuinka voisin olla viisas, jos kukaan ei minua neuvo

Paavi Johanna: Kuinka voisin olla viisas, jos kukaan ei minua neuvo

Kuulemma vain harvat ovat viisaita. Se on sääli, mutta ei mikään ihme, koska ei mikään taho pyri tekemään meistä viisaita.

Eilisen Hesarissa puhuttiin viisaudesta. Asiantuntija kertoi, että vain harvat ovat viisaita. Viisautta määriteltiin jutussa niin, että se on kykyä moninäkökulmaiseen ajatteluun, pyrkimystä eettisyyteen ja yleiseen hyvään, elämänkokemusta sekä nöyrää suhtautumista siihen, mitä ajattelee tietävänsä.

Melkoisen upeita asioita. Ja aika sääli, jos viisaus on määre, joka vain harvaan sopii. Miksei useampi meistä ole viisas? Olemmeko jollakin perustavalla tavalla siihen kyvyttömiä, vai onko kyse harjaantumisen puutteesta?

Olen taipuvainen uskomaan jälkimmäistä, koska kun mietin yhteiskuntaamme, en keksi juuri mitään tahoa, joka varsinaisesti pyrkisi tekemään meistä viisaita. Koulutusjärjestelmä antaa paljon hyvää, mutta suurissa ryhmissä on hankala kauhean syvälle mennä. Perheitä on joka lähtöön, ja ilmeisen harva kovin filosofisesti orientoitunut. Kirkolla voisi olla hyvät mahdollisuudet, mutta siltä puuttuu visiota. Markkinatalous, ilma jota hengitämme, puolestaan vetoaa lähinnä perustarpeisiimme. Ruoka, terveys, seksi, kauneus, suosio, viihde. Kehittyminen on vaivalloista, välitön tarpeentyydytys ei, ja vaivalloisuudella on hankala tehdä rahaa.
 

Jos odotetaan vain, että elämä tekee ihmisen viisaaksi itsestään, on se kuin uimataidottoman heittäminen mereen."
 

Tietysti elämä kaikkinensa usein lisää viisautta, ainakin jonkin verran. Parhaimmillaan ihminen oppii kokemuksistaan, ja ajattelu kypsyy ja kehittyy. Mutta jos odotetaan vain, että elämä tekee ihmisen viisaaksi itsestään, on se kuin uimataidottoman heittäminen mereen. Kyllä siinä jotain oppii kun on pakko, mutta kuinka paljon helpompaa olisi, jos joku vähän opettaisi uintitekniikkaa.

Kun olin vähän yli kaksikymmentä, elämässäni oli parin vuoden jakso, jolloin keskityin intensiivisesti hengellisen tien kulkemiseen. Tein henkisiä harjoituksia, luin ja kuuntelin paljon viisaiden opetuksia, etsin sitä mitä Jumalan todellisuudeksi tai kirkkaaksi näkemiseksi tai valaistumiseksi kutsutaan.

Havaitsin, että monet syvään henkiseen harjoitukseen sitoutuneet ja sitä pitkään harjoittaneet ihmiset ovat hyvin viisaita. En tiedä onko suurin salaisuus mielen harjoittamisessa, syvyyden antamassa perspektiivissä vai siinä, että suunta on jatkuvasti itsensä ja omien halujensa ylittämiseen. Ehkä kaikessa. Mutta yksi on varmasti aivan olennaista: kun hengellisellä tiellä seurataan edeltä menneitä, saadaan usein myös jatkuvaa apua itse jo viisaaksi tulleelta opettajalta.

Jos ympärillämme ei ole mitään eikä ketään, joka meitä kutsuisi ja opastaisi kohti viisautta, ei mikään ihme että vain harvat sinne päätyvät. Onneksi juttu oli Hesarin luetuimmissa. Toivoa antaa se, että meitä edes kiinnostaa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: