Nuori, haluatko olla vanhana viisas? Kuuntele avoimin mielin heitä, jotka ovat vaikeita, omituisia ja kanssasi eri mieltä

Nuori, haluatko olla vanhana viisas? Kuuntele avoimin mielin heitä, jotka ovat vaikeita, omituisia ja kanssasi eri mieltä

Tutkija Jenni Spännärin mukaan monilla vanhuksilla on sellaista viisautta, joka vaatii kypsyäkseen vuosikymmeniä. Kaikista ei kuitenkaan tule viisaita.

Hei nuori! Juuri sinä, joka olet juuri valmistunut lukiosta tai amiksesta, sinä, jolla on edessäsi elämä ja loputtomalta tuntuva määrä päätöksiä ja mahdollisuuksia.

Kun joskus vuosikymmenten päästä olet vanha, haluaisitko olla myös viisas?

Jos vastaat kyllä, kannattaa kuunnella Jenni Spännäriä. Hän on teologian tohtori, joka on perehtynyt vanhojen ihmisten ajatteluun. Nyt hän tutkii viisautta ja sitä, miten tullaan viisaaksi.

Spännäri uskoo, että tietynlaiset elämänpolut tekevät joistakin ihmisiä, joita kohdatessaan muut ajattelevat, että siinä vasta viisas vanhus.

Viisaaksi kehittyminen vaatii, että elämässä tapahtuu asioita.
- Teologian tohtori Jenni Spännäri

Turpaansa saaminen on arvokasta

Spännärin mukaan ikäihmiset kokevat, että heillä on jotain, mitä nuoremmilla ei voi olla. Väitöskirjassaan Spännäri kutsui sitä "elämänkokemuksen pääomaksi". Yhtä hyvin voidaan puhua viisaudesta.

– Kaikilla vanhoilla ihmisillä viisautta ei silti välttämättä ole, Spännäri toteaa.

Hänen mukaansa tiettyjen psyykkisten voimavarojen pitää saada kasvaa, jotta ihmisestä tulisi viisas. Ihmisellä pitää olla tunne siitä, että hän hallitsee elämäänsä ja kykyä sietää sitä, että hän ei hallitse kaikkea. Viisaus edellyttää myös avoimuutta, kykyä pohdiskeluun ja myötätuntoa.

– Viisaaksi kehittyminen vaatii, että elämässä tapahtuu asioita. Pitää tulla myös vastoinkäymisiä, mutta ei mielellään liikaa kerralla eikä liian nuorena tai silloin, kun ihminen on heikoilla. Prosessi saattaa siinä tapauksessa kääntyä katkeruuden puolelle.

Ei kannata vaipua epätoivoon, vaikka elämä olisi antanut sarjatulella turpaan. Kovia kokenut ymmärtää toisia kovia kokeneita.

Viisautta on olla myötätuntoinen sekä itseään että toisia kohtaan. Viisas pystyy tunnistamaan ja käsittelemään omia ja toisten tunteita, sekä myönteisiä että kielteisiä.

– Viisauteen liittyy myös halu auttaa ja tehdä hyvää itselle ja toisille, Spännäri sanoo.

Viisaus on tietoja ja taitoja. Viisaus on myös tiedon ja taidon rajojen ymmärtämistä. Viisautta on tajuta, mitä ei ainakaan vielä tajua.

Viisaus on oppimista. Se on kykyä kysyä, miten jokin tapahtuma rakentaa tai tuhoaa minua ja meitä. Sellainen pohdinta vaatii aikaa ja tilaa. Tässä yhteydessä Jenni Spännärin tekisi mieli ruveta saarnaamaan yhteiskuntaluokista.

– Toisilla ihmisillä on vähemmän mahdollisuuksia kuin toisilla. Kaikilla ei ole rauhaa ja turvattua toimeentuloa. Rauhallinen pohdinta ei ole mahdollista, jos on paniikki, että mistä saa lapsille ruokaa.

On ihmisiä, jotka eivät ole kouluttautuneet eivätkä tehneet suuria tekoja, mutta joilla on kyky olla läsnä ja kysyä oikeita kysymyksiä.

Gandhi ja minun vanhempani

Moni ajattelee, että viisas ihminen on jonkinlainen eettinen supersankari: Martin Luther King, Mahatma Gandhi tai äiti Teresa. Jenni Spännärin mielestä viisaus on kuitenkin usein arkisempaa.

– On ihmisiä, jotka eivät ole kouluttautuneet eivätkä tehneet suuria tekoja, mutta joilla on kyky olla läsnä ja kysyä oikeita kysymyksiä.

Kun Spännäri on kysynyt vanhuksilta, ketkä ovat heidän mielestään viisaita ihmisiä, yksi vastaus tulee vastaan usein: omat vanhemmat.

Jenni Spännäri pitää juuri eläkkeelle jäänyttä arkkipiispa Kari Mäkistä hyvänä esimerkkinä viisaasta ihmisestä.

– Arvostan Mäkisessä hänen vilpitöntä pyrkimystään hyvään, hänen avoimuuttaan, pohtivuuttaan ja empatiakykyään. Hänen kanssaan voi olla eri mieltä, mutta väittäisin, että harva Mäkistä tunteva ihminen pitää häntä läpeensä mätänä tai kierona.

Spännärin mielestä Mäkisen kohdalla voitaisiin puhua uskonnollisesta viisaudesta tai viisaasta uskonnollisuudesta.

Mieliksi tekeminen ei aina ole viisautta.

Yhteisökin voi olla viisas – vaikkapa luterilainen kirkko

Viisaus ei välttämättä ole vain yksilön ominaisuus. Jenni Spännärin mukaan myös yhteisö voi olla viisas. Viisas yhteisö liittää jäsenensä rakentavalla tavalla menneisyyteen, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Yhteisön viisaat ihmiset voivat levittää omaa kokemustaan ympärilleen ja saada aikaan avoimuuden, virheistä oppimisen ja hyvään pyrkimisen ilmapiirin.

Voisiko Suomen luterilaista kirkkoa pitää viisaana yhteisönä? Kyllä, ajattelee Jenni Spännäri. Kirkon sisällä on ymmärrystä, pohdintakykyä ja myötätuntoa.

– Kirkossa käydään jatkuvasti keskustelua. On halu, jopa tarve, ottaa kaikkien näkemykset huomioon, tasapainoilla ja tehdä pitkäjänteisiä päätöksiä.

Juuri siitä kirkkoa on myös kritisoitu. Kun kaikkien mielipiteet halutaan ottaa huomioon, kirkko jää jumiin kiistakysymyksiin eikä onnistu tekemään päätöksiä.

– Liika varovaisuus tai vitkuttelu ei ole osoitus viisaudesta. Joskus on viisasta tehdä päätöksiä, jotka kirpaisevat lyhyellä aikavälillä, mutta tekevät tulevaisuudesta paremman, Spännäri toteaa.

– On ihmisiä, jotka suostuvat kaikkeen, ovat vain kivoja eivätkä haasta ketään millään tavalla, mutta se on eri asia kuin viisaus. Se, että on viisas, on usein sama asia kuin se, että on hyvä läheinen – mutta ei pelkästään. Mieliksi tekeminen ei aina ole viisautta.

Mitä tehdä kesällä, jos haluaa olla viisaampi syksyllä?

No niin nuoret, nyt sitten kuulolla. Mitä parikymppisen kannattaa tehdä kesällä, jos hän haluaa olla syksyllä viisaampi?

– Matkustaa, Jenni Spännäri sanoo.

– Eikä sen ole pakko olla kaukomatkailua.

Oleellista on matkustaa paikkoihin, jotka eivät ole itselle tuttuja. Nuori voisi viettää kesän vanhusten palvelutalossa, kaupunkilaisvegaani maaseudulla maitotilalla tai kristitty buddhalaistemppelissä.

– Katso ja opi. Haistele, maistele ja tunnustele, millaista elämä on. Ensin saattaa tuntua, että vieras tekee huonommin, mutta useimmiten siinä on jokin järki taustalla.

Matkustaa voi myös lukemalla. Ei kannata lukea pelkästään sellaisten kirjailijoiden teoksia, joita arvostaa ennestään. Kannattaa perehtyä myös sellaisiin ajattelijoihin, joiden kanssa on eri mieltä ja joiden ajatukset ovat vaikeita, vieraita ja omituisia.

– Älä hyppää heti johtopäätöksiin. Älä ajattele heti, että ahaa, tämä ihminen kuuluu tähän kategoriaan, vaikkapa idiootteihin, vanhoillisiin tai menneen talven tyyppeihin.

Ja vielä viimeinen vinkki:

– Älä pelkää virheitä. Kannattaa mokata ja myöntää mokansa. Usein silloin, kun sattuu, on mahdollisuus tulla viisaammaksi.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi