Paha pastori: Päivä, jolloin isä totesi, ettei Jumalaa ole

Paha pastori: Päivä, jolloin isä totesi, ettei Jumalaa ole

Järkyttävissä kriisitilanteissa Jumalan olemassaolon kiistäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus.

"Jumalaa ei ole." Näin julisti eräs tuttavani, yksi Suomen suosituimmista näyttelijöistä Facebook-sivuillaan. Ei aggressiiviseen sävyyn vihaisesti huutaen, että "Jumalaa ei ole!", vaan toteamalla. Näistä kolmesta sanasta ja pisteestä välittyi väsymys, turhautuneisuus, pelko ja ennen kaikkea suru.

Sunnuntaina vietimme isänpäivää, ja isänpäivänviettotavoissa on yhtä paljon vaihtelevuutta kuin on perheissäkin. Enää ei ole sitä yhtä ainoaa perinteistä mallia, kuinka isää juhlitaan. On myös paljon isiä, joiden ei anneta viettää isänpäivää, vaikka he kovasti haluaisivatkin. Toisaalta on myös isiä, joita kiinnostaa kaikki muu kuin lapsensa tapaaminen.

Sunnuntaina sosiaalisen median kuvavirta oli täynnä toinen toistaan mukavampia ja iloisempia kuvia erilaisista isänpäivistä eri puolilta Suomea. Sitä taustaa vasten maanantaiaamuna julkaistut uutiset Porvoossa tapahtuneista järkyttävistä asioista tuntuivat käsittämättömiltä.

On aiheellista kysyä, millainen Jumala antaa viattoman lapsen kuolla.

Tuttavani Facebook-sivuilleen kirjoittama toteamus on erittäin hyvin ymmärrettävissä, sillä mies on itsekin isä. "Entäs jos se olisikin ollut minun tyttäreni tai poikani", joku saattoi ajatella. Nimenomaan tämän kaltaisissa kriisitilanteissa Jumalan olemassaolon kiistäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Tuntuu ainoalta järjelliseltä teolta kieltää Jumala, jonka armon varaan meitä kehotetaan heittäytymään sillä oletusarvolla, että hän järjestää kaiken parhain päin. "Miksi helvetissä uskoisin hahmoon, joka antaa tällaisen tapahtua?" Jumalan olemassaolon kieltäminen saattaa itse asiassa tuoda tietynlaista ymmärrystä ympärillämme vallitsevaan kaaokseen: kun yhtälöstä poistetaan Jumala, kaiken tällaisen pahuuden käsittelemisestä tulee helpompaa. Paha on vain pahaa, eikä enää ei tarvitse arvuutella, miksi kaikkivoipa Jumala "testailee uskoamme", "antaa raskaimmat kantamukset vahvimmille sotureilleen" tai muita iänikuisia kliseitä.

Kuinka monille elämän hurjimpiin kaarteisiin joutuneille tällaiset ovat oikeasti tuoneet lohtua tai uskoa tulevaan? Kuinka paljon Jumalan olemassa oleminen tai olemattomuus vaikutti Porvoon tapahtumiin? Ymmärrän, että viha, raivo ja ahdistus on helpointa purkaa tahoon, jonka uskotaan kontrolloivan kaikkea ympärillämme. On aiheellista kysyä, millainen Jumala antaa viattoman lapsen kuolla.

Mikäli uutisoinnit tekijän rikollisista taustoista, lähestymiskielloista ja aiemmista alaikäiseen kohdistuneista pahoinpitelyistä pitävät paikkansa, tarvitsemme enemmän keskustelua siitä, kuinka julkisen sektorin virkamiesarmeijamme pitää huolen, ettei tällaista tapahdu enää. Ja keskustelua enemmän tarvitsemme tekoja, ennaltaehkäiseviä konkreettisia tekoja.


Muokattu otsikkoa 14.11.: "Isänpäivä" muutettu "päiväksi."

Jaa tämä artikkeli:

Samasta aiheesta:

Kommentoi