Paha Pastori: Ole välillä reilusti mulkku
Vaikka kuinka mielistelisit, kaikki eivät pidä sinusta. On terveellisempää haistattaa ikäville ihmisille pitkät.
Internetissä kiertää todennäköisesti keksitty tarina, jonka mukaan eräältä vanhukselta oli kysytty mitä hän katuu eniten elämässään. Näitä innostaviksi tarkoitettuja viime metrin ajatuksista tehtyjä lifestyle-juttujahan on netti pullollaan. Yleensä niissä harmitellaan työlle omistautumista ja läheisten laiminlyömistä, mutta tässä tarinassa mummo oli todennut katuvansa, ettei hän ollut haistattanut pitkiä tarpeeksi monelle ihmisille.
Ensilukemalla tarina ärsytti, sillä tällainen ajatusmalli tuntui sydämettömältä. Miksi haistatella kellekään? Mikäli ei ole mitään hyvää sanottavaa, olisiko vain parempi pitää suu supussa? Näin vanhempi kansa on opettanut. Ja onhan se niin, että mitä kylvää, sitä niittää. Eritoten ihmissuhteissa. Ja eikö laiha sopu ole parempi kuin lihava riita?
Onko ainainen positiivisuus ja mukavuus edes terveellistä?
Jäin tarinan luettuani miettimään missä menee mulkkuuden ja suorapuheisuuden häilyvä raja. Onko näiden kahden välinen suhde nollasummapeliä? Ja onko ainainen positiivisuus ja mukavuus, joista on tullut trendikästä pakkopullaa, edes terveellistä? Olisiko henkisesti vapauttavampaa todeta ”suksi nyt helvettiin siitä” kuin olla hiljaa ja jäädä hautomaan painokelvottomia ajatuksia joistakin ihmisistä? Usein ei haluta sanoa pahaa sanaa, jotta kukaan ei vain pahoittaisi mieltään ja pitäisi kusipäänä.
”Minuahan ei kiinnosta, mitä muut ajattelevat minusta!” uskottelemme itsellemme. Jos tätä mantraa toistaa itselleen tarpeeksi monta kertaa, siihen voi alkaa uskoa, mutta kyseinen toteamus ei ole totta. Sillä väitti kuka tahansa mitä tahansa, jokainen meistä haluaa kuitenkin tulla hyväksytyksi ja pidetyksi sellaisena kuin on. Suurimmaksi osaksi se ei vain ole mahdollista. Aina on joku, joka ei pidä sinusta, teitpä mitä tahansa. Sen hyväksyminen on iso askel kohti todellista vapautumista miellyttämisenhalusta, joka majailee jokaisessa.
On inhimillistä ja samalla helpointa välttää konflikteja, olla hiljaa ja hyväksyä, että elämäämme kuuluu energiasyöppöjä, jotka saavat meidät huokaamaan syvään ja toivomaan, että he vain katoaisivat. Jokaisen lähipiiriin kuuluu moisia.
Haluamme heistä eroon, mutta pelkäämme, että satunnainen suorapuheisuus määrittelisi meidät ihmisinä erilaisiksi kuin koemme olevamme – ainakin omissa silmissämme. ”Olenko minä tuollainen? Ajattelenko todellakin jostain ihmisestä noin?” Monesti on vaikeinta myöntää itselleen olevansa tietynlainen.
Oman henkisen hyvinvoinnin kannalta on ehdottoman tärkeää hyväksyä, että maailma tulee vihaamaan jokaista meistä. Paljon puhutaan siitä, että pitäisi olla positiivinen ja hyväksyä jokainen sellaisena kuin hän on. Ei tarvitse. Se, että haistattaa pitkät energiasyöpöille, ei määrittele ketään ihmisenä. Voi olla hyvillä arvoilla varustettu hyvä ihminen, vaikka joskus sanookin ”suksi helvettiin siitä!”
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Paha Pastori: Mustanpuhuva perjantai ja muut shoppailuväkivaltaan ajavat tuhlausjuhlat
PuheenvuorotMellakkamittoihin paisuvia alennusmyyntejä voisi luonnehtia urbaaneiksi sodiksi, sillä niissä ihmiset jopa lyövät ja raastavat toisiaan.
