Saatana runtelee Vanhan testamentin Jobia märkivillä paiseilla William Blaken 1800-luvun alun maalauksessa.
Pahan pauloissa
Paha on niin hyvä aihe, että siitä voi kirjoittaa sekä mehevän tietokirjan että toimivaa viihdettä.
Teologian tohtori Kari Kuulaa tuntuu kiehtovan kristinuskon pimeämpi puoli. Hänen vuonna 2006 ilmestynyt kirjansa Helvetin historia on saanut seuraa Paholaisen biografiasta. Kirjassa Paholaisen kasvua, kehitystä ja kuihtumista seurataan Vanhasta testamentista 1900-luvun teologiaan. Käsitellyiksi tulevat niin kirkkoisät, kansanuskomukset ja noitavainot kuin muutama keskeinen kaunokirjallinen teos.
Kuulan kirjasta käy ilmi, että monet asiat, jotka nykyihmisestä tuntuvat taikauskolta, olivat erottamaton osa entisajan ihmisten maailmankuvaa.
Uskoa pahoihin henkiin Kuula havainnollistaa vertaamalla sitä siihen, että samalla lailla me uskomme bakteereihin ja viruksiin, joita emme koskaan ole paljaalla silmällä nähneet. Ja samalla lailla kuin me nykyisin tiedämme, että käsien peseminen suojaa flunssapöpöiltä, entisaikojen ihmiset tiesivät, että rukous, ehtoollinen, risti kaulassa ja pyhäinjäännökset suojaavat paholaiselta.
Paholaisen henkilöhistorian ohella Kuula joutuu kartoittamaan myös pahan ongelmaa ylipäänsä ja eri aikojen teologien yrityksiä ratkaista tämä teodikeaksi kutsuttu ikuisuuskysymys. Eikä paholaisesta voi kirjoittaa myöskään sivuamatta hänen lapsikseenkin joskus mainittuja syntiä ja kuolemaa.
Kärsimyksen ja pahan olemassaoloa maailmassa ei käy kiistäminen, ja se on ongelma kristillisen jumalakuvan kannalta. Onko Jumala luonut myös pahan? Miksi hyvä Jumala sallii pahan? Vai eikö Jumala pysty poistamaan sitä, vaikka haluaisi?
Ihmisten aiheuttamaa pahaa, kuten sotia ja väkivaltaa, on perinteisesti selitetty sillä, että Jumala on halunnut luoda ihmisen, jolla on vapaa tahto. Vapaa tahto voi vapaasti valita myös pahan. Mutta miten selittää esimerkiksi luonnonkatastrofit tai sairaudet?
Teologit lienevät yksimielisiä siitä, että Jumala ei ole luonut pahaa, mutta edelleen ratkaisematta on se, mistä kaikki kokemamme ja näkemämme paha on peräisin.
Klassisen käsityksen mukaan paholainen oli alun perin enkeli, joka nousi kapinaan Jumalaa vastaan. Teologian historiassa on ollut myös ajattelijoita, joilla on ollut houkutus ratkaista pahan ongelma jakamalla todellisuus kahtia hyvän ja pahan jumalan valtapiireiksi, joiden välillä käydään jatkuvaa taistelua.
Paholainen ei ole vain teologien yksityisomaisuutta. Aiheessa on yllin kyllin dramatiikkaa myös viihteeksi. Tästä käy esimerkiksi kaksi tuoretta romaania: espanjalaisen Nerea Riescon Ars Magica ja amerikkalaisen Danielle Trussonin Enkelioppi.
Trussonin Enkelioppi on yksi kuvitteellinen yritys selittää maailmassa olevan pahan alkuperää. Kirjassa pahan aiheuttajia ovat ihmisten joukossa elävät vallanhimoiset, älykkäät ja kauniit nefilit, jotka ovat langenneiden enkelien ja ihmisten jälkeläisiä.
Selitys ei tosin ole kovin uusi, vaan lainaa niinkin kaukaa kuin Vanhan testamentin Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta. Siinä kerrotaan, että jumalien pojat ihastuivat ihmisten tyttäriin ja saivat heidän kanssaan lapsia. Samaan aikaan ihmisten pahuus lisääntyi.
Nefilien vastavoimaksi ja ihmisten maailman pelastajaksi tarvitaan kokonainen enkelitutkijoiden koulukunta. Se on vuosisatojen aikana koonnut kaiken saatavilla olevan tiedon enkeleistä ja saanut haltuunsa myös enkelien aarteen, jolla olisi voima saada henkisesti heikentyneet ja fyysisesti rappeutuvat nefilit uuteen loistoon.
Aarre on siis tuhottava ennen kuin se joutuu nefilien haltuun. Hyvän ja pahan kamppailuun tempautuu mukaan nuori luostarisisar Evangeline, joka saa tietää olevansa enkelitutkijoiden sukua jo ties kuinka monennessa polvessa.
Nerea Riescon Ars Magica -romaanin päähenkilö, Mayo-niminen tyttö, on myös eräänlainen ihmisen ja pahojen voimien risteytys — niin hän ainakin itse vakaasti uskoo. Hänen äitinsä on joutunut itsensä paholaisen raiskaamaksi ja tullut siitä raskaaksi. Tällaiset kertomukset ihmisnaisten ja paholaisen välisistä suhteista olivat yleisiä noitavainojen aikaan 1600-luvulla, johon Riescon romaanikin sijoittuu.
Romaanin tapahtumapaikka on Espanja, jossa katolisen kirkon inkvisitio metsästää noitia. Inkvisiittori Salazaria ajaa työssään hänen oma epäilynsä. Hän etsii kiihkeästi todisteita oikeasta noituudesta ja paholaisen olemassaolosta, sillä jos paholainen on olemassa, tottahan hänen vastavoimansa hyvän Jumalankin täytyy olla.
Salazarin tutkimukset paljastavat kuitenkin vain kömpelöitä silmänkääntötemppuja, taikauskoa ja joukkohysteriaa. Todellista pahaakin on liikkeellä, mutta se ei ole alkuperältään yliluonnollista vaan lähtöisin ihmisen vallanhalusta ja ahneudesta.
- Kari Kuula: Paholaisen biografia. Pahan olemus, historia ja tulevaisuus. Kirjapaja 2010.
- Nerea Riesco: Ars Magica. Otava 2011.
- Danielle Trussoni: Enkelioppi. Tammi 2011.
Paholaisen kehityshistoria
- Vanhassa testamentissa esiintyy muutaman kerran Saatanaksi nimetty henkiolento. Saatana on Jumalan apulainen, jonka osaksi lankeavat ikävät työt kuten ihmisten koetteleminen ja Jumalan tuomion toimeenpano. Tunnetuin kertomus on Jobin kirjassa, jossa Jumala antaa Saatanalle valtuudet koetella hurskaana miehenä pidettyä Jobia.
- Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluvassa Viisauden kirjassa Saatana on saanut nimen Paholainen. Hän ei enää ole Jumalan apuri, vaan langennut ja Jumalan tahdosta luopunut vihollinen, jonka kateuden takia maailmaan tuli kuolema.
- Kolmen esikristillisen vuosisadan aikana kirjoitetuissa juutalaisissa teksteissä Saatana on kapinallinen ja taivaasta karkotettu enkeli, joka houkutteli ihmisen syntiin. Nämä käsitykset siirtyivät aikanaan myös kristinuskoon.
- Uudessa testamentissa Paholaisella on paljon valtaa. Sen voittamiseksi Jumala lähetti Poikansa maailmaan. Jeesuksen maanpäällinen toiminta on taistelua pahaa vastaan. Ensimmäisen kamppailunsa Paholaisen kanssa hän kävi jo ennen julkisen toimintansa alkua. Paholainen lupasi Jeesukselle koko maailman aarteineen, jos tämä kumartaisi häntä. Myöhemmin Jeesus taistelee pahaa vastaan ajamalla ihmisistä riivaajia ja parantamalla sairaita.
- Raamatun viimeinen kirja Johanneksen ilmestys kuvaa Saatanan viimeistä hyökkäystä ja Jumalan lopullista voittoa. Saatana heitetään tuliseen järveen ikuisiksi ajoiksi.
Lähde:
Kari Kuula: Paholaisen biografia.
Jaa tämä artikkeli: