Tuol Sleng -vankilasta selvisi elossa vain seitsemän. Nyt paikka on museona.
Pahuuden muistomerkit
— Hey lady, do you wanna go to Killing Field?
Jos ei ole ennakkoon ottanut selvää Kambodzhan historiasta tai sen pääkaupunki Phnom Penhin kuuluisimmista nähtävyyksistä, voi säikähtää pahan kerran tuktuk-kuskeja, jotka tahtovat viedä turistin tappopellolle.
Kambodzha on viime vuosina noussut erityisesti reppureissaajien suosioon ja hyödyntää nyt maan synkkää menneisyyttä matkailussa. Hostellit ja hotellit kauppaavat kierrosta paikallishistoriaan, ja joissakin majapaikoissa näytetään alkulämmittelyksi maan historiasta kertovaa The Killing Fields -elokuvaa.
Kadulla kaupustellaan innokkaasti verisen hallitsijan Pol Potin ajasta kertovaa kirjaa. Kommunistisen hallinnon ja Pol Potin valtakauden aikana 1976–79 maan väkiluvun arvioidaan pudonneen 8 miljoonasta 5,2 miljoonaan.
Koulusta vankilaksi ja kidutuspaikaksi muutettu Tuol Sleng -museo sekä muistomerkkien ja joukkohautojen täyttämä Killing Field ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan vaikuttavia paikkoja. Tunnelma on outo. Paikalla parveilee satoja turisteja, mutta kaikki ovat hiirenhiljaa.
Ihmiset jaksavat lukea haalistuneiden kylttien tekstimassat. Jotkut vievät kukan tai sytyttävät suitsukkeen sisällissodan uhrien muistoksi. Erityisesti kidutettujen uhrien valokuvien ja luuröykkiöiden katselu tuntuu pahalta, mutta samalla tärkeältä: ehkä hekin toivoisivat, että heidän kohtalonsa ei unohdu.
Jaa tämä artikkeli: