Nelson Mandela piti vapauduttuaan kiinni yhteisestä hyvästä. Winnie-vaimo yritti eteenpäin vihan voimalla.

Paimenpojasta presidentiksi

• 11.02.2014 19:17
• Marja Kuparinen

Justin Chadwick: Mandela: Pitkä tie vapauteen. Elokuvateattereissa 14.2. alkaen.

Nelson Mandela löysi jo varhain johtotähtensä: yksin ihminen on pieni, mutta kansassa on hänen vahvuutensa. Justin Chadwickin ohjaama Mandela: Pitkä tie vapauteen on ennen muuta elokuva rakkauden mahdollisuuksista, kun pariskunta taistelee apartheidia vastaan.

Vuosien tapahtumien tiivistäminen on ollut suuri urakka. Reilu parituntinen tuo valkokankaalle eteläafrikkalaisen Mandelan huiman tarinan xhosa-heimon paimenpojasta asianajajaksi, apartheidin kumoamisyrityksien ja boikottien organisaattoriksi, Robben Islandin vankilasaaren vangiksi ja viimein 27 vankeusvuoden jälkeen maan presidentiksi.

Idris Elba on Mandelana vakuuttava, vaikkei ulkoisesti muistuta tätä lainkaan. Elbassa on voimaa, joka ei murru lyönneillä, nöyryytyksillä eikä alistamisella. Suru ja kaipaus näkyvät silti riipovina.

Naomie Harris Mandelan toisena vaimona Winnie Madikezalana vakuuttaa myös. On helppo ymmärtää, että Winnien rankat kokemukset miehen istuessa vankilassa saivat hänet radikalisoitumaan. Toista on tajuta Mandelan rauhan ja anteeksiannon tietä. Pari erosikin pian Mandelan vapauduttua.

Koska vuonna 2013 kuollut Mandela oli niin suuri esikuva ja ylistetty vapaustaistelun symboli, on erityisen hyvä, että elokuva tuo esiin hänen muitakin puoliaan. Suuri johtaja oli uransa alussa myös melkoinen naistenmies, eikä kotielämä ensimmäisen vaimon Evelyn Masen rinnalla houkutellut häntä. Siloteltu kuva ei olisi tehnyt Mandelalle oikeutta.

Näin vapaus varmistuu:
”Eteenpäin ei pääse, ellei ole valmis antamaan anteeksi.”