Logopedian opiskelija Liisa Jussila työskentelee toista kesää kausityöntekijänä Hietaniemen hautausmaalla. Hän nauttii keskittymisestä käsillä olevaan tehtävään ja kauniiseen ympäristöön. Kuva: Esko Jämsä

Hyvä elämä

Päivä kirkon töissä: Hautausmaan kausityöntekijä

Liisa Jussila hoitaa Hietaniemen hautausmaata toista kesää. Hautausmaakävijät nuorenivat sen jälkeen, kun Pokémon Go julkistettiin.

17.08.2016 16:10
Teksti Anu Heikkinen

6.20 Haastavinta työssäni ovat aikaiset aamuherätykset, mutta ilman niitä en näkisi ihania kesäaamuja. Pyöräilen kotoa Kalliosta Hietaniemeen.

6.55 Leimaan itseni sisään huoltorakennuksessa. Pukuhuoneella tapaan työkaverit. Kävelemme yhdessä omiin kortteleihimme ja vaihdamme kuulumiset. Minä työskentelen korttelissa 28.

7.10 Kuuntelen Yle Puheen aamulähetystä samalla kun perkaan kesäbegonioita ja nypin rikkaruohoja. Hautausmaa on ihana kesäinen työympäristö.

8.45 Pidän aamiaistauon ja jatkan begonioiden nyppimistä. Työhöni kuuluu myös esimerkiksi nurmikon ja pensasaitojen leikkaamista, käytävien huoltoa, haravoimista, kitkemistä ja kastelua.

10.00 Alan kastella kukkia. Sää on ihana ja työvaatteet kevyimmät mahdolliset. Aurinkoisina päivinä korttelini on kuuma ja imen auringon valoa itseeni. Sadekaan ei haittaa työskentelyä, kun varusteet ovat oikeat.

11.00 Kohtaan hyväntuulisia omaisia, joiden mielestä kesätyöni on upea. Omaisten kanssa syntyy pieniä keskusteluja päivittäin. Jotkut kyselevät istutuksista, toiset kertovat tarinoita kuolleista läheisistään. Niitä on mukava kuulla. Suru on täällä aina läsnä, ja joskus se tulee puheeksi. Kun lähistöllä on hautajaiset, siirrymme kunnioittavasti sivummalle.

Ohi kulkee Pokémon Go -pelaajia. Hautausmaalla liikkujien keski-ikä nuoreni huomattavasti, kun peli julkistettiin Suomessa.

11.30 Useimmiten syön eväitä, mutta nyt menen lounaalle työpaikkaravintolaan. Ruokana on hyvää kanaa ja jälkkärinä mansikkajäätelöä. Juttelen työkavereiden kanssa hautausmaan eläimistä. Kaneja, oravia ja variksia tapaa paljon. Kerran näin päiväunia nukkuvan siilin. Myös kanahaukka on havaittu. Jopa matoihin syntyy täällä kunnioittava suhde – kukkapenkkihän on niiden koti.

12.00 Matkalla kortteliin ohitamme tykistönkenraali Vilho Nenosen haudan ja mietimme, mitä kaikkea hän sai aikaan. Tykkään ottaa selvää historiasta, sillä on kiva tietää, keiden hautoja hoidan.

12.05 Kastelen loput korttelin kukat. Ihastelen työkaverini korttelin siististi kantattuja ja uusittuja teitä. Kanttauskateus herää, jos naapurilla on hienommat käytävät.

13.15 Osallistun kausityöntekijöiden vartin pituiseen jumppahetkeen. Tänään on vuorossa keppijumppa, jossa vetreyttäjinä toimivat työvälineiden varret. Kausityöntekijöinä on kaikenikäisiä ihmisiä. Erilaisiin työkavereihin tutustuminen on yksi työn hauskimmista puolista.

13.30 Pidän pienen kahvitauon.

13.45 Korjaan vielä muutaman uurnapaikan ja haravoin sateenkaarijalavan tiputtamat lehdet. Tässä työssä tajuaa sen, että kaikki kuolevat kerran, myös minä itse. Kuolema alkaa tuntua luonnolliselta asialta. Riipaisevinta ovat lasten haudoille tuodut lelut ja äidin tai isän haudalle jätetyt piirustukset ja kortit. Hautausmaa ei kuitenkaan ole vain surun ja itkun paikka. Täällä saa myös nauraa.

15.30 Työpäivä on päättynyt. Lähden pyörällä joogaan.