Harras hetki: Sari Laukkanen teki omin käsin uurnan, johon kerran laitetaan hänen tuhkansa
Sari Laukkanen halusi tehdä pyöreän uurnan.

Sari Laukkanen halusi tehdä pyöreän uurnan.

Harras hetki: Sari Laukkanen teki omin käsin uurnan, johon kerran laitetaan hänen tuhkansa

Kun Sari Laukkanen muovasi tuhkauurnaansa kurssilla, päällimmäinen tunne oli rauha. Hän uskoo, että kuolema ei ole loppu.

Sari Laukkanen kastaa siveltimen purkkiin ja alkaa levittää harmaata lasitusväriä saviastian vaaleaan pintaan. Kuivuessaan väri tummuu lähes mustaksi. Yksityiskohdat hän sivelee violetilla. Kun ensimmäinen kerros on kuiva, Laukkanen aloittaa alusta. Ja sitten vielä kerran. Maalattua astiaa poltetaan vuorokausi 1050-asteisessa keramiikkauunissa. Lopuksi Laukkanen aikoo liimata astian kylkeen sydämenmuotoisen kiven. Hän ei enää muista, mistä kivi on peräisin, mutta nyt sille on paikka.

Valmistumassa on tuhkauurna. Toistaiseksi se saa odottaa käyttöä kaapin perällä säilytyslaatikossa. Jonakin päivänä siihen laitetaan Laukkasen tuhkat. Ne tulevat krematoriossa putkesta, ja siksi uurnan suuaukon pitää olla halkaisijaltaan vähintään 7 senttimetriä. Myös uurnan tilavuus on määritelty: siihen pitää mahtua 4,5 litraa tuhkaa.

Uurnaa ei haudata, sillä Laukkasen toive on, että hänen tuhkansa päätyy Korson kirkon sisäpihalla olevaan muistolehtoon. Hän ei halua kiinteää hautapaikkaa, vaan toivoo, että läheiset voisivat muistella ja muistaa häntä missä vain. Uurnan voi joku myöhemmin käyttää uudelleen.

Sari Laukkanen ei halua kiinteää hautapaikkaa, vaan toivoo, että läheiset voisivat muistella ja muistaa häntä missä vain.

Kymmenen kiloa savea

Laukkanen aloitti uurnan tekemisen pyhäinpäivää edeltävänä iltana Inkun Ideapajassa Korsossa. Pyhäinpäivän aamuna hän ja seitsemän muuta kurssilaista kuuntelivat kirkonkelloja ja sytyttivät pihalle muistokynttilät. Aluksi kukin kurssilainen sai eteensä kymmenkiloisen möykyn savea. Se oli pehmeää ja muotoutui käsissä helposti. Laukkanen halusi tehdä muodoltaan pyöreän uurnan, kuin kohdun, johon hän kuollessaan palaa.

Kun Laukkanen oli 18-vuotias, hänen äitinsä kuoli syöpään. Viisi vuotta myöhemmin hänen isänsä menehtyi tapaturmaisesti. Vaikka vanhempien kuolemasta on jo aikaa, menetys ja kaipuu pyörivät Laukkasen mielessä, kun hän teki omaa uurnaansa.

Kuolema ei ole loppu

Vielä muutama vuosi sitten ajatus oman uurnan tekemisestä tuntui Laukkasesta oudolta. Nyt, vähän yli viisikymppisenä, hän on elänyt kauemmin kuin kumpikaan vanhemmistaan. Ehkä se on juuri ikä, joka on pysähdyttänyt. Myös pitkä sairausloma on antanut aikaa asioiden miettimiseen. Ennen kurssia Laukkanen puhui suunnitelmistaan miehensä ja tyttärensä kanssa. Hän halusi tehdä selväksi, ettei läheisillä ole mitään syytä huolestua.

Kädet savessa on nyt tullut käytyä läpi tähänastista elämää. Päällimmäisin tunne on ollut rauha. Uurna on saanut hiljalleen muotonsa ja oma kädenjälki tullut näkyviin. Tekemiseen keskittyminen on hiljentänyt mielen. Laukkanen ajattelee, että kuoleman aika tulee sitten kun tulee. Hän ei osaa sitä pelätä. Hän uskoo, että kuolema ei ole loppu: aikanaan täältä mennään jonnekin muualle.

Tuhkahautaukset yleisimpiä

Pääkaupunkiseudulla suurin osa hautauksista on tuhkahautauksia. Viime vuonna Helsingin hautausmaille haudatuista vainajista tuhkattiin 84 prosenttia, Espoossa noin 82 prosenttia ja Vantaalla noin 70 prosenttia. Vain harvan vainajan tuhkat sirotellaan. Helsingissä tuhkahautauksista tehtiin sirotteluna noin 4 prosenttia ja Espoossa hieman alle 8 prosenttia. Vantaan seurakuntien hautausmailla ei ole sirottelualueita, mutta ilman uurnaa tuhkat voidaan haudata muistolehtoihin.

Uurnien on täytettävä tietyt vaatimukset. Kappelityönjohtaja Tuula Myllys Espoon seurakuntayhtymästä kertoo, että haudattavan uurnan tulee olla tehty maatuvasta, täytön ja käsittelyn kestävästä materiaalista sekä tiivis. Uurnan täyttöaukon on oltava riittävän suuri. Pyöreän aukon halkaisijan pitää olla vähintään 10 cm ja neliskanttisen aukon ristimitan vähintään 7 cm. Neliskanttisen uurnan kannen ulkopuolen ristimitta saa olla enintään 30 cm ja korkeus kannessa olevan ristin tai muun mahdollisen koristeen kärkeen enintään 36 cm. Kannen on oltava tiivis, helposti avattavissa ja suljettavissa ja kiinnitetty mieluiten ruuveilla. Uurnaan tarvitaan myös laskunauha tai -naru jolla uurna lasketaan hautaan. Kaikkien uurnien pitää olla vetoisuudeltaan vähintään 4 litraa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: