Tommi Niskala on yksi Kallion seurakunnan kolmesta kanttorista. Hän kokee työskentelevänsä Kristuksen kainalossa. Musiikki jatkaa siitä, mihin sanat loppuvat. Kuva: Esko Jämsä
Päivä kirkon töissä: Kanttorilla ei ole työaikoja
Tommi Niskalalle kanttorin työ on elämäntapa. Joulunaikaan hän ei juuri muuta teekään. Päivä kirkon töissä -juttusarja päättyy tähän.
8.00 Tänään on aikaa viettää aamu kotona lähellä Temppeliaukion kirkkoa. Joskus tuntuu, että olemme kirkkomusiikkia opiskelevan vaimoni kanssa asuntosäästäjiä: säästämme asuntoa olemalla siellä niin vähän. Kanttorilla ei ole työaikoja. Jouluna ja pääsiäisenä töissä ollaan lähes 24/7, heinäkuussa on leppoisinta.
10.00 Tulen töihin Kallion kirkolle. Kirkkorakennus on minulle inspiraation lähde. Lempipaikkojani on urkuparvelle johtava ruusukoristeinen portaikko. Sunnuntaiaamuisin kuljen usein ruusuportin läpi juuri silloin, kun kirkonkellot alkavat soida.
10.05 Käyn moikkaamassa pianistia ja sellistiä, jotka treenaavat kirkossa konserttia varten.
10.15 Keskiviikot ovat yleensä tiiviitä kokouspäiviä, mutta tänään ei ole kokouksen kokousta. Kiipeän työhuoneelleni kirkon sivusiiven yläkertaan, Kristuksen kainaloon. Alan etsiä laulukirjoista syyslauluja eläkeläispiiriin. Kollegallani Vivikalla on mukana hyviä laulumonisteita. Nappaan niistä härskisti parhaat päältä.
Kanttorin työ on minulle vahvasti hengellistä työtä. Asian takana on seistävä, koska ollaan levittämässä ilosanomaa. Musiikki jatkaa siitä, mihin sanat loppuvat.
13.00 Merihaan Tornituvan eläkeläisten piirissä porukka on aina hyvin mukana. Näytän kuvia kesäkuun Botswanan-matkalta. Puolitoista tuntia hujahtaa tuossa tuokiossa laulun ja kahvittelun merkeissä.
Parasta työssäni on monipuolisuus ja se, että saan tehdä työtä ihmisille. Vaikeinta on yhdistää kaksi roolia: olla koko kansan laulattaja ja helposti lähestyttävä, mutta samalla ykköstason muusikko ja rautainen ammattilainen.
Musiikki jatkaa siitä, mihin sanat loppuvat.
15.00 Lounas meinaa jäädä aina myöhään. Palaan takaisin konttorille, jossa mietin jo illan kuorotreenejä. Kallion Kantaattikuoro on Helsingin vanhin kirkkokuoro, jopa vuoden vanhempi kuin Kallion kirkko. Kopioin nuotteja ja keräilen joulun musiikkikalenterin tietoja.
17.00 Kuoron hallituksen palaveri on varsin leppoisa ja epävirallinen. Asiaa on paljon: seuraavan sunnuntain promoäänitys, syksyn keikat, Faurén Requiem, Bachin Jouluoratorio ja jumalanpalvelusavustukset. Ensi keväästäkin ehditään puhua.
18.00 Kuorotreenit alkavat seurakuntasalissa. Fauré on kivaa laulettavaa. Musiikki vie, ja aika kuluu nopsaan. Välillä juodaan kahvit ja kerrataan äänitysaikatauluja. Teen pistokokeita kesken kaiken ja otan äänityslauluja yllättäen Faurén osien väliin. Väki yllättyy, kun on pakko laulaa ulkoa – hei, mähän osaan!
21.00 Muutama kuorolainen jää treenin jälkeen juttelemaan. Kun sali tyhjenee, sammuttelen valot ja käväisen työhuoneella tarkistamassa seuraavan päivän menemiset.
21.30 Työpäivän pituudeksi tuli kotiovelta kotiovelle kellonympärys.
Kanttorit numeroina
* Helsingin seurakunnissa työskentelee yhteensä 71 kanttoria. Heistä miehiä on 47 ja naisia 24.
* Kanttoreiden tyypillisin ikä on 31–40 vuotta.
* Kirkkomuusikoita koulutetaan Sibelius-Akatemiassa, Oulun seudun AMK:ssa ja Yrkeshögskolan Noviassa.
* Keskipalkka on noin 3170 euroa kuukaudessa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Vuoden kanttori Kaisu Rauhamaa ei tahdo olla musiikillinen tyylipoliisi vaan palvella – ”Ihmisten pitää saada valita sitä musiikkia, joka heitä puhuttelee”
Ajankohtaista Hyvä elämäKaisu Rauhamaa puhuu mieluummin seurakunnan musiikista kuin kirkkomusiikista ja toivoo, että jokainen löytäisi seurakunnasta itselleen sopivaa musiikkia.
