Pakistanilainen mies kantaa taloustarvikkeita turvaan veden valtaamalta alueelta Sujawalissa, maan eteläosassa.
Pakistan kärsii tulvatuhoista vielä pitkään
Vantaalainen Kaisa-Leena Juvonen lähtee avustustöihin Islamabadiin.
Pakistanin tulvat ovat saaneet myös suomalaiset avustusjärjestöt lähettämään apua Pakistaniin. Yksi suurimmista suomalaisista avunvälittäjistä on Kirkon Ulkomaanapu, joka on tähän mennessä luvannut avustaa Pakistania 450 000 eurolla.
Valtaosa avustussummasta on ulkoministeriön myöntämiä varoja. Myös Vantaan seurakuntien yhteinen kirkkoneuvosto kokoontui keskiviikkona 1.9. päättämään 10 000 euron avustuksesta, joka ohjataan Pakistaniin Kirkon Ulkomaanavun kautta.
Kirkon Ulkomaanapu lähettää maahan kaksi työntekijää, terveydenhuollon maisteri Mikko Häkkisen ja humanitaarisen avun maisteri Kaisa-Leena Juvosen. He lähtevät Pakistaniin 3. syyskuuta ja viipyvät maassa ainakin kaksi kuukautta.
Mikko Häkkisen tehtävänä Pakistanissa on suunnitella terveyspalveluja katastrofialueelle, jossa sairaalat ovat tuhoutuneet. Kaisa-Leena Juvosen työnkuvaan paikallisessa kumppanijärjestössä Church World Servicessa kuuluu raportointi avustustyön etenemisestä ja rahoittajien hankinta. Hänen asemapaikkanaan on maan pääkaupunki Islamabad, joka on säästynyt tulvatuhoilta, sillä se ei sijaitse tulvivan Indus-joen varrella.
Tuhoa vaikea käsittää
Usein humanitaarisen avun työntekijät lähtevät katastrofialueille jopa vuorokauden varoitusajalla, mutta Kaisa-Leena Juvonen sai valmistautumisaikaa pari viikkoa.
— Kun tieto tulvista tuli, ei ollut mitenkään itsestään selvää, että lähden. Kun Kirkon Ulkomaanapu otti yhteyttä paikalliseen kumppanijärjestöönsä ja kysyi työntekijätarpeesta, aluksi vastaus sieltä oli "ei". Tuhon laajuuden selvittyä vastaus muuttui myönteiseksi ja minut valittiin tehtävään, Juvonen kertoo.
Lähtöä edeltävänä aikana Kaisa-Leena Juvonen on tehnyt keskeneräisiä töitä, hoitanut käytännön asioita ja hankkinut tietoa Pakistanista ja tulvista. Hän on myös yrittänyt tehdä kaikkea mukavaa ja nähdä ystäviä, sillä aika Pakistanissa on todennäköisesti hyvin työntäyteistä.
— Uutiskuvien perusteella tulvien vaikutuksia ja veden määrää ei voi mitenkään käsittää. Tulvista kärsii noin neljää kertaa Suomen asukasluvun kokoinen määrä ihmisiä, Juvonen toteaa.
Turvallisuusriskejä punnittava
Kaisa-Leena Juvonen on opiskellut Uppsalassa uskontotieteen kandidaatiksi ja humanitaarisen avun maisteriksi. Hänellä on myös Kirkon Ulkomaanavun valmiusryhmäkoulutus, joka valmentaa työskentelemään nimenomaan katastrofialueilla.
— Vaikka olen asunut ulkomailla ja työskennellyt kehitysyhteistyötehtävissä, en ole aikaisemmin ollut alueella, jossa on akuutti luonnonkatastrofi. Paikallisella kumppanijärjestöllä on kuitenkin minulle siellä työpaikka ja tehtävät valmiina, joten sikäli sinne on helppo mennä, Juvonen sanoo.
Ulkomaisten avustustyöntekijöiden työtä Pakistanissa varjostaa pelko ääri-islamilaisista järjestöistä. Taleban-liike on uhannut, että se saattaa kohdistaa iskuja ulkomaalaisiin avustustyöntekijöihin.
Kaisa-Leena Juvosen lähtöä edeltäviin tunnelmiin uhkaus ei ole juuri vaikuttanut, mutta uhan vuoksi hänestä ei ole tässä jutussa kuvaa. Hänen mielestään uhkaa ei kannata paisutella, mutta turhia riskejäkään ei kannata ottaa ja järjestöjen turvallisuussäännöistä on pidettävä kiinni.
— Pakistanilainen kumppanijärjestömme on toiminut maassa vuodesta 1954 ja tuntee turvallisuuteen liittyvät seikat hyvin.
Kylvökausi alkamassa
Monsuunisateet alkavat Pakistanissa joka heinäkuu, mutta tänä vuonna sademäärät ovat olleet moninkertaiset tavanomaiseen verrattuna, mikä on saanut Indus-joen tulvimaan. Yhä jatkuvat sateet ovat tuhonneet talot, tiet ja pellot, vieneet kotieläimet ja työkalut ja luoneet olosuhteet, joissa monet taudit kuten ripuli, malaria ja kolera voivat levitä nopeasti. Pula puhtaasta vedestä ja ruuasta voi jatkua vielä pitkään.
— Vehnä on Pakistanin tärkein viljelykasvi ja sen istutuksen pitäisi alkaa syys–lokakuussa. Jos sitä ei saada tehtyä, Pakistan voi olla ruoka-avun tarpeessa pidempäänkin, Kaisa-Leena Juvonen arvioi.
Pakistanin tulvia on kuvattu pahimmaksi katastrofiksi sitten toisen maailmansodan, pahemmaksi kuin vaikkapa Haitin maanjäristys tai Biafran nälänhätä. Siihen verrattuna avustustyö on lähtenyt käyntiin hitaasti ja varojen keräys on ollut vaikeaa.
Kaisa-Leena Juvonen arvelee, että syynä siihen on ainakin katastrofin luonne, tulvan aiheuttamat seuraukset paljastuvat vähitellen. Myös tiedon saanti avuntarpeesta on kangerrellut, sillä vesi on tuhonnut infrastruktuuria ja eristänyt ihmiset.
— On myös puhuttu siitä, että kuolleita on kohtuullisen vähän, noin 1700. Mutta eiväthän kuolleet tarvitse meidän apuamme vaan ne, jotka ovat elossa. Jotain on vialla, jos vasta kuolleiden määrä on se, joka meitä sykähdyttää.
Monta tapaa auttaa
- Kirkon Ulkomaan-avun lahjoituspuhelin 0600 11700 (20,11 e + pvm)
- Suomen Punaisen Ristin katastrofipuhelin 0600 12210 (9,85 euroa + pvm) tai 0600 12220
(20 e + pvm). - Unicefin Pakistan-lahjoituspuhelin 0600 14501
(20 euroa + pvm) tai 0600 14500 (10,10 e + pvm). - Planin Pakistan-tili 157230-408203, viestiksi "Pakistanin tulvat"
- Suomen World Vision, tekstiviesti PAKISTAN numeroon 173 175 (10 e)
- SOS-lapsikyläsäätiön Pakistan-tili: 238618-10066,
viite 1520. - Suomen Lähetys-seuran tekstiviestilahjoitukset
AUTA5 (5 e) tai
AUTA10 (10 e)
numeroon 16160.
Jaa tämä artikkeli: