Paluu juurille
Sandra Valtonen ei aikonut seurustella vakavasti, tulla äidiksi eikä palata Vantaalle. Nyt hän asuu perheensä kanssa rintamamiestalossa Asolassa.
Sandra Valtonen, 34, nukuttaa seitsemänkuista Max-poikaa punaisen rintamamiestalon rappusilla. Ollaan Asolassa, kivenheiton päässä siitä talosta, jossa hän asui lapsena äitinsä ja isomummonsa kanssa.
Sandra syntyi Vallilassa ja vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Itä-Vantaalla. Sen jälkeen hän asui neljä vuotta Guernseyn saarella Englannin kanaalissa, työskenteli sairaalassa ja asui asuntolassa muiden hoitajien kanssa.
Suomeen palattuaan Sandra muutti omaan yksiöön Kallioon. Se tuntui unelmien kodilta, hän nautti yksiön sijainnista ja omasta rauhasta. Vaikka lukuisat kenkäparit tarvitsivat lisätilaa, hän ei aikonut vaihtaa kotia.
Sandra oli valmis asumaan Fleminginkadulla vaikka loppuelämänsä, ainoastaan Torkkelinmäelle muuttamista hän olisi saattanut harkita. Muutto Vantaalle tuntui mahdottomalta ajatukselta.
– Se oli vain yksi monista asioista, joita minun ei koskaan pitänyt tehdä, Sandra toteaa.
Vantaalle jumiutuneet
Rintamamiestalossa remontti on vielä kesken, vaikka paljon on tehty. On laitettu uutta lattiaa, maalattu yläkertaan vievät portaat ja vaihdettu keittiöön valkoiset kaapit. Kotia on sisustettu nuorenparin maun mukaiseksi. Eteistä koristavat vielä appivanhemmilta jääneet naulakko ja kattovalaisin.
Vuonna 2007 Sandra tapasi Raimon. Parin vuoden ajan he olivat vain kavereita, soittelivat ja tapailivat toisiaan silloin tällöin.
Vakavassa parisuhteessa eläminen ja perheen perustaminen eivät kuuluneet Sandran suunnitelmiin. Hän halusi olla itsenäinen ja omillaan toimeen tuleva. Jos joku tyyppi oli kuvioissa mukana, se oli bonusta.
Sitten Sandra huomasi olevansa päättömästi rakastunut. Tuttavuus Raimon kanssa alkoi kypsyä rakkaudeksi, mutta Sandra vannoi, ettei kyse ollut seurustelusta.
Hän alkoi viettää yhä enemmän aikaa Raimon luona Tikkurilassa. Kaverit kiusoittelivat, että eiköhän Sandran olisi aika muuttaa takaisin Vantaalle. Sitä hän ei aikonut tehdä. Raimo sen sijaan sai luvan muuttaa Sandran luokse vuoden 2011 alussa.
Sandra ei ymmärtänyt Vantaalle jymähtäneitä tuttujaan, sillä hänen elämäntyylinsä oli niin erilainen. Hän viihtyi kaupungin vilinässä. Elämäntapa, jossa saadaan lapsia, ostetaan auto ja ajetaan viikonloppuisin Jumboon ostoksille, tuntui vieraalta.
– Se ei ollut halveksuntaa, en vain voinut käsittää sitä. Nyt asun itse Vantaalla ja huomaan ajattelevani, että tuossahan on Koivukylän Citymarket, mitä muuta ihminen tarvitsee, Sandra sanoo ja nauraa.
– Ne kerrat, jolloin olen käynyt Helsingissä Maxin syntymän jälkeen, ovat laskettavissa yhden käden sormilla.
Kaikki eli läheiset
Talvella 2012 Sandra käveli Asolassa ja mietti, mitä hänen elämälleen oli tapahtumassa. Sandra ja Raimo etsivät isompaa kotia ja olivat muuttaneet väliaikaisesti Raimon vanhempien luo Vantaalle. Näin siksi, että Sandran asunto oli myyty ja he halusivat välttää kahden asunnon loukun.
Isompi koti oli tarpeen, sillä Sandra oli raskaana. Hän oli arvellut, ettei ehkä koskaan voisi tulla raskaaksi tai että raskaaksitulo veisi monta vuotta, mutta kaikki kävi nopeasti. Max sai alkunsa muutaman päivän sisällä ehkäisyn poisjättämisen jälkeen.
Sandra ja Raimo kävivät katsomassa asuntoja, myös yhtä omakotitaloa Asolassa. Melko pian Raimon vanhemmat ehdottivat, että nuoripari ostaisi heidän talonsa. Hetken miettimisen jälkeen se tuntui Sandrasta ja Raimosta hyvältä ratkaisulta. Maxin synnyttyä pari avioitui.
Työntäessään vauvanvaunuja lapsuudenmaisemissaan Sandralle nousee mieleen muistoja ja ihmisiä lapsuudesta. Hän on tyytyväinen siihen, että vaikka hän muutti äitinsä kanssa usein, koulua tarvitsi vaihtaa vain kerran.
– Asuimme muun muassa Havukoskella. Alueella oli huonon lähiön maine, mutta minulla on sieltä hyviä muistoja. Siellä oli paljon lapsia, aina oli kavereita ja keksimme yhdessä kivaa tekemistä.
Täällä on kaikki lähellä. Niin Sandra ajatteli Kalliossa asuessaan ja niin hän ajattelee nyt. Kalliossa ”kaikki” merkitsi parhaita kauppoja, baareja ja kaupungin vilskettä. Asolassa ”kaikki” ovat lähisuku ja ystävät.
– Kärryttelemme Maxin kanssa usein isovanhempieni luo kahville. Tärkeät ihmiset ovat suurin syy viihtymiseeni täällä, Sandra sanoo.
Hän ei vanno, että asuu loppuelämänsä Asolassa, muttei myöskään lupaa muuttaa sieltä pois.
– Olen oppinut olemaan suunnittelematta liikaa ja katsomaan, mitä elämä tuo tullessaan.
Vantaalle tullaan läheltä ja kaukaa
Vantaa on lähes aina ollut muuttovoittoaluetta. Erityisen paljon Vantaalle on muutettu 2000-luvun puolivälin jälkeen.
Tyypillinen Vantaalle tulija on Helsingistä tai muualta Suomesta lähtevä 19–35-vuotias. Viime vuonna Vantaalle muuttaneesta noin 16 000:sta yli 6 400 tuli Helsingistä.
– Kiertoliike on tyypillistä pääkaupunkiseudulla. Ensin muutetaan Helsinkiin, kun itsenäistytään. Sitten tulee perhettä ja etsitään enemmän tilaa edullisemmalla hinnalla ja ehkä rauhallisempaa ympäristöä. Silloin tullaan Vantaalle tai lähdetään suoraan kehyskuntiin. Myös Helsinkiin muutto on lisääntynyt, kun vanhemmat ihmiset hakeutuvat takaisin esimerkiksi palvelujen äärelle, tietopalvelupäällikkö Hannu Kyttälä Vantaan kaupungilta kuvaa.
Viime vuosina muuttovoittoa on tullut myös ulkomailta.
– Tämä on yleinen trendi koko pääkaupunkiseudulla, Kyttälä kertoo.
Vantaalle saapui vuonna 2012 noin 4 400 äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia puhuvaa, mikä on 28 prosenttia uusista kaupunkilaisista. Heitä tuli suurin piirtein yhtä paljon Helsingistä ja Espoosta (lähes 1 800 henkeä) sekä suoraan ulkomailta (lähes 1 700 henkeä).
Vantaalta lähtijä puolestaan on Kyttälän mukaan vähän vanhempi, yli 40-vuotias, joka muuttaa Helsinkiin tai kehyskuntaan. Pääkaupunkiin Vantaalta muutti vuonna 2012 lähes 5 700 henkeä. Kehyskuntiin suuntasi lähes 3 000 entistä vantaalaista.
Sama kiertoliike näkyy ihmisten muuttamisessa, olipa äidinkieli mikä hyvänsä. Muuttamista selittävät perhe tai perheettömyys, työnsaantimahdollisuudet ja asumisen hintataso.
– Muuttoliike aaltoilee jatkuvasti esimerkiksi taloudellisten suhdanteiden mukaan. Pääkaupunkiseudulla Espoo ja Helsinki kulkevat yleensä lähes samassa rytmissä, Vantaa jostain syystä hieman jäljessä niistä.
Uusista vantaalaisista monella on varsin matala koulutustaso. Vuonna 2012 kaupunkiin muuttaneista 40 prosenttia oli käynyt enintään perusasteen koulutuksen ja toinen lähes 40 prosenttia keskiasteen.
Kyttälän mukaan yksi selitys ovat ulkomailta muuttajat, joista 98 prosenttia on joko käynyt enintään perusasteen koulutuksen tai tiedot heidän koulutuksestaan ovat puutteelliset tai puuttuvat kokonaan. Vantaa on myös tärkeä opiskelupaikkakunta, jolloin opiskelemaan tuleville ei vielä ole ehtinyt kertyä koulutusta.
– Kokonaismuutossa korkeakoulutettujen osuus on kuitenkin kasvanut Vantaalla vähitellen. Tällaiset muuttajaryhmät vaihtelevat paljon yleisen taloudellisen tilanteen mukaan, Kyttälä sanoo.
Katriina Harviainen
Jaa tämä artikkeli: