Kaikki lähti oikeastaan siitä, kun tanssija Sanni Tirrin mies totesi vaimolleen, että ”sä oot niin teini, kasva jo aikuiseksi”. Kun tähän yhdistettiin Sannin kolmekymmenvuotispäivä, aihe oli selvä.

— Halusin tehdä tanssisoolon ja nimenomaan teinisoolon. Minusta on usein tuntunut siltä, että minun pitäisi olla aikuismaisempi eikä tällainen avoin hölösuu. Koen aikuisten maailman jotenkin vieraana, kun siinä joutuu aina varomaan ja perustelemaan puheitaan.

Kaksi viikkoa koululaisena

Sanni Tirri päätti mennä yläkouluun tutkimaan tuntemuksiaan ja koota sieltä materiaalia tanssiteokseen. Pystyykö aikuinen palamaan nuoruuden elinvoimaan edes hetkeksi? Sanni pääsi Mikkolan koulun 9B:lle viisitoistavuotiaiden sekaan kahdeksi viikoksi.

— Halusin mennä kouluun turvallisiin ja rajattuihin puitteisiin ja katsoa maailmaa sieltä. Ekana päivänä minua jännitti ihan hirveästi. Mietin, mitä oikein olen tekemässä: en ollut opettaja, mutta en oppilaskaan, olin joku epämääräinen mönjä. Ei ollutkaan niin helppoa olla aikuisena nuorten joukossa.

Kaksi vuotta sitten Sanni valmistui tanssitaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta. Back to School -tanssiteos valmistuu Vantaan kaupungin myöntämän apurahan turvin. Teos nähdään Kulttuuritalo Vernissassa marraskuun lopussa.

Nuoruus ja aikuisuus?

Ysiluokan Sanni Tirri valitsi siksi, että siinä iässä joutuu ensimmäisen kerran pohtimaan, mitä elämältään haluaa. Peruskoulu loppuu, mitä sen jälkeen? Sanni näki ysiluokkalaisten tilanteessa ja omassaan jotain samankaltaista.

— Kun täytin kolmekymmentä, ajattelin, että se on tietynlainen rajapyykki ja pitäisi olla ”valmis”. Ysiluokkalaisena sitä kuvittelee, että aikuisuudessa koittaa vihdoin vapaus. Mutta aikuisena tajuaa, että silloinhan sitä oli vapaa, kun oli koulussa. Aikuisuus ei ole pelkkää vapautta, vaan myös vastuuta.

Koulussa ollessaan Sanni sai hetkeksi unohtaa aikuisen vastuun, mutta sekä hänellä itsellään että opettajilla oli varsinkin aluksi vaikeuksia suhtautua uuteen tilanteeseen. Seilaaminen kahden todellisuuden välillä vei paljon energiaa. Yksi päivä päättyi niin, että Sanni meni kotiin, tiskasi ja itki.

Koulukavereita Sannin tutkimusmatka nuoruuteen ihmetytti.

— Nuoret kysyivät minulta, että ”miks sä tuut tänne vapaaehtoisesti?” Mutta luokkani oli harvinaisen vastaanottavainen ja jotkut opettajat lähtivät niin sanottuun leikkiin heti mukaan. Minulle tärkeintä oli oma prosessini. En ollut koulussa tutkimassa luokkatovereitani, mutta tietenkin kokemusten vaihto heidän kanssaan oli tärkeää.

Tanssiteoksen toinen vaihe

Hupparissaan ja tukka ponihännällä Sanni Tirri menisi hyvin nuoremmasta kuin onkaan. Koulussa hän oli kiltti oppilas. Päivät alkoivat yleensä kello 8.05, mikä oli jo uusi asia iltaihmisen aikataulussa. Sanni istui tiiviisti luokassa iltapäivään kello kahteen, kolmeen tai neljään.

Omasta ysiluokka-ajastaan Valkeakosken yläasteella Sanni muistaa sen, että hän ei ollut mikään himoviittaaja. Ainakaan hän ei muista olleensa kovin aktiivinen. Mutta kiltti hän oli silloinkin, vaikka istui kyllä joskus jälki-istunnossa. Kun ruotsi ei vaan iskenyt, eikä matikkakaan, tunneilla oli hankala keskittyä.

Mikkolan koulun nuoret saavat kiitosta.

— Nuoret ovat nykyään aika samanlaisia kuin minun kouluaikanani. Luokkani nuoret olivat suoria ja rehellisiä. Yllättynyt olin siitä, että heissä ei näkynyt sellaista nuoruusiän aggressiivisuutta kuin oman aikani ysiluokkalaisissa.

Koulussa olemalla Sanni antoi nuorille tilaisuuden nähdä, mitä kaikkea tanssitaiteilijan työhön voi liittyä. Se ei ole vain sitä, että he menevät estradille ja alkavat tanssia. Teosten esittäminen on huipennus, joka on vaatinut valmistautumista.

Kouluviikkojen jälkeen Sanni tutustuu ensin kirjoittamaansa materiaaliin ja tunneilla kuvattuihin videoihin, ja vasta sen jälkeen tulee fyysisen harjoittelun vuoro.

— Yhteistyö 9B-luokan kanssa jatkuu, sillä käyn harjoitteluni välillä esittämässä heille aikaansaannoksiani ja nuoret saavat kommentoida niitä.

Sanni Tirri opiskeli viimeistä päivää ysiluokkalaisena pe 10.9.