Papitta Brysseliin
EU-vaalit on pidetty ja kansa on puhunut. Tai se osa kansasta, joka äänesti. Niin Suomessa kuin muualla Euroopassa äänestysprosentti jäi alhaiseksi, mikä kertoo siitä, että Brysselistä on vielä pitkä matka kansalaisten Eurooppaan.
Suomessa kaikki suurimmat puolueet kärsivät vaalitappion ja voittajiksi selvisivät vihreät ja perussuomalaisten ja kristillisten vaaliliitto. Vihreiden vaalivoiton merkitystä nostaa, että Euroopan parlamentin vihreä ryhmä kasvoi. Perussuomalaisista taas on tullut pysyvä kymmenen prosentin ryhmä suomalaiseen politiikkaan, mikä tuntuu syövän etenkin perinteisen vasemmiston ja keskustan kannatusta.
Tuntuu siltä, että vasemmistopuolueilla on pallo hukassa. Kontakti omaan kannattajakuntaan on pahasti heikentynyt, eikä uusia äänestäjiä ole löytynyt. Tähän liittyy myös se, että demarien toisen parlamenttipaikan nappasi sitoutumaton ehdokas, ortodoksipappi Mitro Repo. Hän oli ainoa vaaleissa menestynyt varsinainen julkkis, sillä yleisesti ottaen äänestäjät arvostivat poliittista kokemusta.
Revon saama äänisaalis oli yllätys. Toki hänellä tiedettiin olevan faninsa, ei kai häntä muuten olisi listoille pyydetty. Mutta 71 517 ääntä on käsittämättömän paljon. Tai ehkä ei niinkään, jos miettii Revon ennen vaaleja saamaa julkisuutta. Tuskin taitavinkaan mainostoimisto olisi voinut keksiä parempaa kampanjaa kuin se, että ortodoksinen kirkko asettui niin jyrkästi oman pappinsa ehdokkuutta vastaan. Kieltämällä Revolta papillisten tunnusten käytön ja asettamalla hänet papillisten toimitusten kieltoon ikivanhan perinteen vuoksi ortodoksinen kirkko teki Revosta vaihtoehtoehdokkaan. Vastakkain olivat moderni yhteiskunta ja kirkon perinnäissäännöt, kansalaisen demokraattiset oikeudet ja uskonnollinen laki, lupsakka kansanmies ja kirkolliset byrokraatit. Repo keräsi protestiääniä ja rapautti samalla ortodoksisen kirkon julkisuuskuvaa.
Demarit menevät kuitenkin papitta Brysseliin, sillä Mitro Repo ei kirkkonsa päätöksen mukaisesti parlamentaarikkona saa toimittaa papillisia tehtäviä, vaan hän on työvapaalla. Teologin koulutuksesta voi kuitenkin olla hyötyä, sillä monissa EU:n ajankohtaisissa asioissa, kuten Turkin jäsenyysneuvotteluissa, on uskonnollinen ulottuvuus.
Jaa tämä artikkeli: