null Pappa auttaa aasille korvat

Mila ja Juhani Olkkonen sovittavat keppiaasille silmiä ja korvia.

Mila ja Juhani Olkkonen sovittavat keppiaasille silmiä ja korvia.

Pappa auttaa aasille korvat

Meilahden seurakunnan isovanhempien ja lastenlasten leirillä askarreltiin Toivo-aasille kavereita. Leiri on Helsingissä ainoa laatuaan, ja se täyttyi hetkessä.

Juhani Olkkonen alkaa kaivata mallia.

– Käy hakemassa se valmis aasi, hän kehottaa lapsenlastaan Mila Olkkosta, 7.

Olkkoset ovat rakentamassa keppiaasia, mutta korvien sijoittuminen päänä toimivaan harmaaseen villasukkaan ei ole aivan selvää.

Meneillään on Meilahden seurakunnan järjestämä isovanhempien ja lastenlasten leiri Kellokosken juhlatalon leirikeskuksessa. Juhani Olkkonen on tullut leirille Haapajärveltä, läheltä Oulua. Aasin korvien asentoa tutkiva Mila Olkkonen taas on helsinkiläinen. Hänen vanhempansa ehdottivat leiriä papalle.

– Kun seurakunnan tapahtumaan on lapsenlapsen kanssa mahdollista lähteä, niin ehdottomasti lähden, Juhani Olkkonen toteaa.

Isovanhempien ja lastenlasten leiri on Helsingin seurakunnilla ainoa laatuaan. Kysyntää on kyllä, ja parinkymmenen hengen leiri täyttyi hetkessä.

– Se, että leiri meni äkkiä täyteen, kertoo tarpeesta. Varhaisnuorten leireille on esimerkiksi viime vuosina ollut vähemmän tulijoita, leiriä vetävä lastenohjaaja Mia Malm selittää.

– Tämän päivän isovanhemmat asuvat usein kaukana lapsenlapsistaan eivätkä pääse tapaamaan heitä. Täällä voi olla yhdessä, eikä esimerkiksi ruoanlaittoon mene aikaa.

Malm on huomannut, että sekä lapsenlapset että isovanhemmat nauttivat toistensa seurasta. Useilla isovanhemmilla on myös monia lapsenlapsia, eikä kaikkiin pysty keskittymään yhdellä kertaa. Leirillä mukana on vain yksi tai kaksi.

– Kun leiriä mainostettiin seurakunnan iltapäiväkerhossa, lapset innostuivat heti, Malm kertoo.

Juhani Olkkosellakin on yhdeksän lastenlasta, joista lähempänä asuvia hän näkee viikoittain. Etelään matkustaminen on kuitenkin eri asia.

Lapset toivovat enemmän yhdessäoloa kuin karkkia

Aasin korvat ovat selvästi hankala juttu.

– Anna mä koitan, Pertti Husu pyytää.

Husulla ei ole leirillä omia lapsenlapsia, vaan hän lähti mukaan Tytti Laaksosen, 7, mummin Riitta Laaksosen kaveriksi. Keppiaasin rakentamisessa useampi apunikkari näyttääkin olevan paikallaan.

Tytille kyseessä ei ole kesän ensimmäinen leiri. Hän ehti olla edellisviikon lastenleirin jälkeen vain yhden yön kotona ennen lähtöä Kellokoskelle. Pikkuisen on kuulemma koti-ikävä, mutta se ei näytä menoa haittaavan. Lounaan jälkeen avataan vieläpä jäätelökioski.

Lapset eivät askartele sattumalta juuri aasia. He ovat jo edellisiltana tutustuneet Toivo-aasiin, joka kertoi olleensa auttamassa Haitin maanjäristyksen uhreja. Toivo on harmaa pehmoaasi, joka kulkee porukan mukana läpi leirin. Leirin teema on niin ikään toivo.

Yhdessäoloa lapset toivoivat paljon, karkkia tai muuta sellaista vähemmän.

– Lastenohjaaja Mia Malm

Mia Malm äkkäsi Toivo-aasin Kirkon Ulkomaanavun lapsityön materiaaleista. Sen avulla lapsille voidaan kertoa diakoniatyöstä ja katastrofeja kohdanneiden auttamisesta. Toivo suunniteltiin alun perin kertomaan lapsille Haitin maanjäristyksestä ja siellä tapahtuneesta tuhosta ja kuolemasta riittävän pehmeällä tavalla. Toivo-aasin mielestä kaikkien pitää auttaa hätään joutuneita.

– Materiaali on hyvää ja kertoo asiat lasten näkökulmasta, Malm toteaa.

Isovanhempien ja lastenlasten leirille Malm on keksinyt Toivo-aasin ympärille myös omaa ohjelmaa. Ensimmäisenä iltana aasi kiersi sylistä syliin, ja jokainen sai toivoa yhtä asiaa.

– Yhdessäoloa lapset toivoivat paljon, karkkia tai muuta sellaista vähemmän.

Haitiin asti Malm ei usko lasten ajatusten vielä ennättäneen, mutta leiri on vasta alussa. Seuraavaksi pitäisi sitä paitsi ommella keppiaasille nappisilmät.

– Tästä voi kyllä tulla hiiri eikä aasi, Riitta Laaksonen tuumii.

Hengellisistä asioista puhutaan lapsen näkövinkkelistä

Kellokosken juhlatalon saliin koottujen askartelupöytien ympärillä käy kova hyörinä. Isovanhempien ja leirin vetäjien lisäksi lapsia auttaa kolme isosta.

Tytti ja Riitta Laaksonen lähtivät leirille Tytin äidin ehdotuksesta. Mummi tapaa arkenakin Tyttiä pari kertaa viikossa, ja leiri oli hänestä hyvä idea.

– Pääsee kesällä olemaan lapsenlapsen kanssa ja viettämään laatuaikaa.

Keppiaasin askartelun lisäksi leiriläiset esimerkiksi saunovat, paistavat tikkupullaa ja makkaraa ja osallistuvat muskaripajaan. Tytti Laaksosen mielestä tähän mennessä kivointa on ollut piirtäminen. Kellokosken juhlatalo on Keravajoen rannalla, joten uimaan pääsee, jos kylmyys ei kangista.

Alun perin leiri ei ollut tarkoitettu pelkästään isovanhemmille ja lapsenlapsille, vaan myös kummeille ja kummilapsille. Ohjelmalappusessa leirin nimi on edelleen mummi-kummileiri. Kummeja leirille ei kuitenkaan ilmoittautunut. Harva kummi on kummilapsensa kanssa yhtä läheinen kuin isovanhempi.

– Eräs kummi sanoi, että kolme yötä on liian pitkä aika. Monet kummit ovat myös vielä työelämässä, josta voi olla vaikea irrottautua viikolla, Mia Malm kertoo.

Ensi vuoden leirejä suunnitellaan vasta tämän vuoden palautteen perusteella, joten Malm ei vielä pysty kertomaan jatkosta. Leirin nopea täyttyminen on tosin jo palautetta itsessään.

Kaiken leiritekemisen lisäksi Mia Malm ja diakonissa Maarit Nuorkivi pitävät joka aamu ja ilta hartauden. Aamun pyhäkouluhetkessä Raamatun tarinoita esitetään esimerkiksi nukketeatterina.

Juhani Olkkosen mielestä on tärkeää, että hengellisistä asioista kerrotaan lapsillekin.

– Asiat tuodaan täällä esille lapsen näkövinkkelistä, hän sanoo.

Myös Mia Malm toteaa, että lasten näkökulma on pyritty ottamaan hartauksissa huomioon. Laulut lauletaan Lasten virsi -kirjasta, ja hartauden kynttilänsytytyslaulu on joka kerta sama. Iltahartaudessa on kuitenkin erikseen lastenhetki, jonka jälkeen isovanhemmille pidetään oma tuokionsa.

Päivien mittaan lapsille järjestetään muutenkin välillä omaa ohjelmaa, ja mummit ja papat pääsevät hetkeksi omiin oloihinsa.

– Lapset ovat tutustuneet toisiinsa kivasti, mutta niin ovat myös isovanhemmat, Malm kertoo.

Askartelutunti alkaa olla lopuillaan. Monen Toivo-aasin kaverin päässä törröttävät jo korvat, mutta tänään ei keppiaaseja vielä saada valmiiksi.

Omaa aikaa sekä leiriläisille että vanhemmille

Yhdeksänvuotiaan Ella Seppäsen äiti Maarit Seppänen päästi tytön leirille mielellään.

– Se on lempeä askel lapselle. Poissa kotoa ollaan vain kolme yötä ja mummo on mukana. Viikko olisi voinut olla liian pitkä aika.

Erilaisia leirejä oli paljon tarjolla, mutta Maarit kertoo Ellan halunneen leirille mummonsa kanssa. Maaritilla on leiristä levollinen olo. Tekstiviesteillä on kerrottu, että kumpikin leiriläinen viihtyy hyvin.

– Tiedän myös, että seurakunnan leireihin kuuluu tietynlaista rauhoittumista. Mummo kertoi, että leirillä on levollinen tunnelma.

Kun tyttö on mummon kanssa leirillä, vanhemmilla on enemmän aikaa parisuhteelle. Maarit toteaa päivien menneen nopeasti.

Myös Mari Laaksosen mielestä isovanhempien ja lastenlasten leiri on hyvä idea. Tytti Laaksonen lähti leirille mumminsa Riitta Laaksosen kanssa. Mari on itse käynyt lapsena seurakunnan leireillä ja arvostaa niitä.

– Leiri on lapselle hyvää tekemistä, ja vanhemmat saavat omaa aikaa, hän kertoo.

Riitta-mummi on ollut aiemmin perheen mukana Meilahden seurakunnan perheleireillä, joten työntekijät ja mummi ovat tuttuja ennestään.

– Mukavaa, että mummi ja Tytti pääsivät nyt viettämään omaa keskinäistä aikaa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: