Riikka Pulkkisen romaanissa Maria-pappi etsii itseään ja juuriaan New Yorkissa.
Pappi irrottelee
Riikka Pulkkinen: Vieras. Otava 2012.
Riikka Pulkkisen kolmas romaani Vieras keskittyy uskon, lihallisuuden ja muukalaisuuden teemoihin. Kolmikymppinen pappi Maria jättää miehensä ja työnsä ja lähtee New Yorkiin. Kaupunki huokuu värejä, hajuja, makuja, moninaista ihmisyyttä. Elämää kuhisevassa kaupungissa Maria matkustaa omaan aistilliseen ruumiiseensa.
Muukalaisuus työntyy esiin miltei joka paikasta. Marian äiti oli vierasperäinen, amerikkalainen. Äidin kuoleman jälkeistä aikaa Maria kertaa New Yorkissa, jossa hän elää intohimoisen suhteen tuntemattomaksi jäävän tumman miehen kanssa. Rinnalla kulkevat vielä tanssinopettaja Mélanien ja tämän lapsen sekä Suomeen jääneen 8-vuotiaan Yasminen tarinat.
Niin Mélanie, Yasmine kuin muutkin henkilöt jäävät kuitenkin varjomaisiksi Marian oman tiedollisen, aistillisen ja tunteellisen kiihkon asettuessa etualalle. Pohjimmiltaan Marian matkassa onkin kyse suhteen luomisesta omaan itseen, äidin maahan.
Uskokin on kokenut kriisin: Maria on pettynyt seurakuntaansa, joka ei kykene yhteisönä toimimaan rakkauden puolesta, syrjintää vastaan. Marian uskonkriisillä on juurensa myös nuoruuden uskonyhteisössä.
Herkimmin kuvataan nuoren Marian painia ruumiin rajojen ja uskonnollisen heräämisensä kanssa. Itseään kuihduttamalla ja uskonnollisilla haltioitumistiloilla hän etsii merkitystä äidin kuoleman jälkeiselle elämälleen. Aikuisen Marian runollisiin ryöpytyksiin kirvoittava hedonismi tanssin, rakastelun ja makujen parissa kai perustellaan myös kapinana kirkollista ja aisti-ilotonta elämää kohtaan.
Vieraan aiheet ovat kiinnostavia, mutta jäävät etäisiksi monista rinnakkaiskertomuksista huolimatta. Kertojapapin teoretisoiva ominaislaatu tuntuu läpäisevän koko teoksen: aisti-iloja kuvaavat tanssikohtauksetkin ovat jotenkin aineettomia ja maneerisia. Runollinen kirkaslauseisuus, joka aiemmissa teoksissa on ollut vahvaa, ei tässä oikein toimi.
Jaa tämä artikkeli: