Pappi on aina pappi ja muita uskomuksia

Mari Liimatainen ja Hanna Vaittinen kertovat, pitävätkö pappeihin kohdistuvat ennakkoluulot paikkansa.

• 06.08.2009 12:32
• Hanna Antila
• Jani Laukkanen

Osa papeista on niin sanottuja leipäpappeja eli tekee työtä rahan ja vallan vuoksi.

Hanna: Palkka ei ole niin hyvä, että tätä työtä kannattaisi tehdä sen vuoksi. Valtaakaan tässä ei saa, ei ainakaan maallista valtaa. Toistaiseksi en ole törmännyt leipäpappeihin.

Mari: Minäkään en pidä palkkaa erityisen hyvänä, tuskin kukaan papin työtä rahan vuoksi tekee. Uskoa olisi vaikea teeskennellä, eikä tätä työtä toisaalta jaksaisi, ellei olisi uskossa. Minun ammatinvalintaani vaikutti eniten se, että olin armeijassa varusmiespappina. Seurasin sotilaspapin työtä ja näin, kuinka paljon hän voi oikeasti auttaa.

Hanna: Ammatinvalintaani oli hengellisiä syitä, mutta onhan tämä myös maailman siistein työ. Saa rukoilla ja lukea Raamattua työajalla. Papiksi tuleminen on usein pitkä prosessi. Minäkin mietin pitkään, onko minusta tähän.

Papin ammatti kulkee suvussa.

Hanna: Äidin puoleisessa suvussani on ollut pappeja, muttei lähisuvussa.

Mari: Minun suvussani ei ole ollut pappeja, hartaita uskovia kyllä.

Papin koulutus pätevöittää kaikkeen. Siksi pappi voi kertoa diakonille, suntiolle ja lastenohjaajalle, miten työt oikeasti pitäisi tehdä.

Hanna: Voi kun seurakunnan muut työtekijät voisivat vastata tähän! Se menee nimittäin niin päin, että me kysymme jatkuvasti neuvoa muilta.

Mari: Siltä minustakin tuntuu. Papin koulutus ei pätevöitä oikein mihinkään.

Hanna: Jos ajatellaan, että papin ydintehtävä on jakaa sanaa ja sakramentteja, siihen koulutus sentään pätevöittää.

Mari: Työalatiimeissä kuten diakoniatiimissä pappi on yleensä tiimin esimies, mikä on omituista.

Hanna: Niin, teologisessa tiedekunnassa ei ollut mitään johtajakoulutusosioita. Ei siellä opetettu käytännön juttujakaan, mutta ei se toisaalta ole yliopiston tehtävä. Siperia opettaa.

Saarnaaminen on papin työn suola.

Hanna: Saarnaaminen on kivaa, mutta kivempaa on opettaa. Jumalanpalveluksessa on yleensä aika vähän väkeä, mutta jossakin nuorten leirillä voi olla 70 nuorta kuuntelemassa.

Mari: Saarnaaminen on kivaa, mutta kauhistuttavaa, syke nousee varmaan kahteensataan. Useimmiten se on kuitenkin hyvällä tavalla kauhistuttavaa. Saarna on tapa, jolla evankeliumia välitetään, mutta saarnaamiseen on muitakin keinoja kuin puhuminen. Korson seurakunnassa saarnavuoro ei osu kohdalle kovin usein, kun kirkkoja on vain yksi.

Naispappeja kiusataan ja heidän tiensä tyssää johtotehtäviin hakiessa.

Hanna: Muutamilta ihmisiltä on tullut ikäviä kommentteja, mutta ei seurakuntalaisilta tai muilta työntekijöiltä. Yleisempää on, että johonkin tilaisuuteen erikseen toivotaan nuorta naispappia.

Mari: Joskus olen joutunut hoitamaan jonkun työtehtävän, johon on toivottu miespappia ja onhan se tuntunut kurjalta. Naisia on kirkkoherroina tosi vähän, mutta ei se minua kovasti huoleta. Naiset eivät ole hakeutuneet niihin tehtäviin niin paljon kuin miehet.

Hanna: Ja onhan meillä nyt naispiispa.

Mari: Tuntuu siltä, että viimeisetkin lasikatot on murrettu.

Pappi on pappi vapaa-ajallakin.

Hanna: Tuo on totta.

Mari: Pappeutta ei voi laittaa narikkaan, kun työaika loppuu, varsinkaan kun työaikakin on liukuva. Toisinaan joutuu kietomaan kaulahuivia vähän tiukemmin pantapaidan päälle, jos on vaikka kamala kiire. Koko ajan pitäisi muistaa, mitä edustaa. Toisaalta käytänkin paljon papinpaitaa siksi, että muistan sen.

Hanna: Joskus kaupassa unohdan, että on papin panta kaulassa ja ihmettelen, miksi ihmiset tuijottavat. Mutta on se kivaakin, että ihmiset tunnistavat papiksi ja tulevat juttelemaan. Tätä työtä tehdään persoonalla.

Papin perhe-elämä on yleisen tarkkailun kohteena.

Mari: Isoissa kaupungeissa ei tarkkailla, mutta pikkupaikkakunnalla tilanne voisi olla toisenlainen.

Hanna: Perhetilanteesta harvoin edes kysytään missään. Toisaalta työpaikalla puhutaan perheasioista paljonkin.

Mari: Ristiäisissä mummot yleensä kysyvät, että oletko sinä tosiaan se pappi, eivät perhetilanteestani.

Hanna: Minulta on joskus kysytty, olenko naimisissa. Useammin ristiäisissä minulta kysytään ikää ja sitä, olenko kastanut lasta aiemmin.

Pappi avioituu toisen papin, kanttorin tai uskonnonopettajan kanssa.

Hanna: Pitää paikkaansa, mutta ei päde minuun eikä Mariin, pois se meistä! Teologisessa tiedekunnassa on aika sisäänpäinlämpiävää sakkia.

Mari: Tuntuu siltä, että teologiaa opiskelevat sitoutuvat tai avioituvat aika nuorina.

Hanna: Vakaumus ja arvot yhdistävät ihmisiä ja onhan se iso juttu, että kotona voi lukea ruokarukouksen ilman, että se on puolison mielestä ihan dorkaa. Sama vakaumus helpottaa myös lapsen kasvatusta.

Mari: On luonnollista, että saman alan ihmiset pariutuvat keskenään. Missä sitä muualla tapaisi ihmisiä kuin opiskellessa tai töissä?

Jos pappi haluaa ostaa saunakaljan, hän käy kaupassa naapurikunnan puolella.

Hanna: Täällä Korsossa ei ainakaan kytätä tällaisissa asioissa.

Mari: En silti menisi Korsossa terassille hengaamaan, tai jos menisin, olisin siellä työmielessä. Siihen, haluanko tulla nähdyksi pappina jossakin, vaikuttaa enemmänkin vireystila kuin paikka. Jos olen tosi väsynyt, en välttämättä jaksa keskustella ihmisten kanssa.

Pappi ei paljasta ammattiaan seuramatkalla tai sukujuhlissa, ettei joutuisi kaikkien sielunhoitajaksi.

Hanna: Olen vähän ylpeäkin papin työstä ja pyrin siihen, ettei se tulisi ilmi vasta jälkikäteen. Toisaalta olisi tyhmää aloittaa jokin keskustelu sanomalla ”hei, mä oon pappi”. Toivon, että se tulisi luontevasti esiin. Joskus kun ammattini tulee ilmi, ihmiset alkavat käyttäytyä eri tavalla kuin hetki sitten, vaikka pyydellä anteeksi kiroiluaan. Se on vähän hassua.

Mari: Olisi tärkeää, että papit näkyisivät enemmän, se on sitä evankeliointia. Pitäisi voida näyttää, että pappikin on ihan normaali ihminen. Aina parempi, jos syntyy sellainen vaikutelma, että mukava ihminen.

Pappi miettii työssään kohtaamia tilanteita ja seurakuntalaisten murheita vapaa-ajalla.

Hanna: Sille ei voi mitään, että jotkut tilanteet koskettavat erityisen paljon.

Mari: Surevat omaiset jäävät mietityttämään.

Hanna: Joskus ne voivat olla positiivisiakin juttuja, jotka jäävät mieleen.

Mari: Vaikka mietinkin joskus työasioita kotona, en silti menetä yöuniani niiden vuoksi. Minulla on keinoni, joilla saan työasiat pois mielestä. Urheilu, ruuanlaitto ja ystävien seura auttavat.

Hanna: Sama juttu. Urheilu, ystävien seura ja telkkari auttavat unohtamaan työasiat.

Pappi rakastaa kahvia, voileipäkakkua ja täytekakkua ja kärsii närästyksestä.

Hanna: En juo kahvia lainkaan ja harrastan painoluokkaurheilua, nyrkkeilyä, joten uskonto kieltää hiilihydraatit. Joka juhlissa on tarjolla herkkuja ja on tilanteita, joissa olisi epäkohteliasta kieltäytyä kaikesta. Isoissa tilaisuuksissa on helpompaa, siellä kukaan ei ihmettele, jos ottaa vain vähän. Onneksi monissa tilaisuuksissa on nykyään ruoka, joten voin ottaa ainakin salaattia. Sinänsä olen kyllä ruokaihmisiä, tykkään maistella ja keskustella ruuanlaitosta.

Mari: Herralle kiitos pikkuleivistä! Niitä voi aina ottaa yhden. Usein tekisi mieli syödä kaikkea, mutta jos aikoo mahtua samaan jakkupukuun vielä kauankin, on pakko miettiä, mitä syö. Onneksi yleisellä kohteliaisuudella pärjää ja ihmiset yleensä ymmärtävät, jos kieltäytyy jostakin.

Papin hengellinen elämä on niin vakaalla pohjalla, ettei sitä tarvitse erikseen hoitaa.

Mari: Ei pidä paikkaansa, kyllä papin pitää hoitaa hengellistä elämäänsä.

Hanna: Niin pitää, mutta onneksi sitä voi hoitaa myös työssä. Töissä tulee usein pyhän kokemuksia, ja kun messussa johdan rukousta, ihan oikeasti rukoilen. Se varmasti välittyy muillekin, että uskoo asiaansa.

Mari: Messut ovat mahtava tilaisuus hoitaa hengellistä elämää, mutta pitää olla myös jotakin ihan omaa sen rinnalla.

Pappi ei koskaan epäile Jumalan olemassaoloa.

Mari: Jumalan olemassaoloa saa pappikin epäillä, mutta kannattaa miettiä, miten ja missä sen tuo esiin. Jos vaikka joku tulee kertomaan, että hänen on vaikea uskoa Jumalaan ja pappi sanoo, että niin muuten minunkin, sillä voi olla ikäviä seurauksia. Joissakin tilanteissa voi taas olla lohduttava ajatus, että pappikin epäilee.

Hanna: Jos papille tulee pitkä hengellinen yö, kannattaa hakeutua työnohjaukseen tai muuten hakea apua. Onneksi tämä toimiikin kirkossa tosi hyvin, tukea saa. Toisaalta sitä epäilystäkin voi ylistää, onhan se samalla keskustelua Jumalan kanssa.

Mari: Jos Eero Huovinen on epäillyt, kyllä tavallinen pappikin saa epäillä Jumalan olemassaoloa.

Hanna: Välillä on ihan hyvä pysähtyä miettimään sitä, miksi tätä työtä tekee.

Hanna Vaittinen