Peipon virsi
Nytkin — niin kuin aina —
peippo saapui pitkäperjantaina.
Vanha värssy veli mustarastaan
puiston oksille sen otti vastaan.
Mutta peippo lauloi:
Ki – i – ii – rieleis!
Komeana kansa
moottoreineen meni menojansa.
Joku kulkija vain yksinäinen,
sielu syvyyksiään myöten jäinen,
suli peipon lauluun:
Ki – i – ii – rieleis!
Joskus, joskus ennen
meiltä kauas muille maille mennen
peippo lensi pätkän tuskatiestä,
siipi hipoi hakattua miestä,
joka huokui hiljaa:
Ki – i – ii – rieleis!
Puulle piinahirren
lintu lensi, oppi uuden virren.
Piina päättyi, sanat, sävel jäivät.
Täällä se nyt kaikuu kaikki päivät —
niin, niin — eikö totta?
Ki – i – ii – rieleis!
”Kyrieleis” tulee kreikan kielestä
ja tarkoittaa Herra, armahda.
Jaa tämä artikkeli: