Pia Rendic sanoo, että ihmiskaupan torjumiseksi tarvittaisiin valtioiden nykyistä tiiviimpää yhteistyötä ja seksin ostamisen kriminalisointia.
Pelko hiljentää ihmiskaupan uhrit
Naisten myyminen prostituoiduiksi on Euroopassa miljardibisnestä.
Pia Rendic kohtaa työssään ihmiskaupan uhreja: pahoinpideltyjä, raiskattuja, peloteltuja ja vankina pidettyjä naisia. Rendic työskentelee Kyproksella, mutta arvioi, että hänen tapaamillaan naisilla on kohtalotovereita myös Suomessa.
– On naiivia ajatella, ettei Suomessa olisi ihmiskauppaa. Raja prostituution ja ihmiskaupan välillä on häilyvä ja ihmiskaupan uhrien tunnistaminen vaikeaa. Selvissäkin ihmiskauppatapauksissa tuomio annetaan usein vain parituksesta, Rendic sanoo.
Hänen mielestään tehokkain tapa ehkäistä ihmiskauppaa olisi kriminalisoida seksin ostaminen.
– Vain kysyntään puuttumalla voidaan vähentää tarjontaa ja ihmiskaupan kannattavuutta rikollisille.
Rendic muistuttaa, että ihmiskauppa on kolmanneksi suurin järjestäytyneen rikollisuuden muoto huumekaupan ja asekaupan jälkeen. Kaikkiaan maailmassa arvioidaan olevan yli 27 miljoonaa ihmiskaupan uhria muun muassa seksibisneksessä, orjatyössä ja laittomasti adoptoituina. Valtaosa uhreista on naisia ja lapsia.
EU:n tilastojen mukaan 62 prosenttia ihmiskaupasta on seksiperäistä. Pelkästään Euroopan sisällä sen on arvioitu tuottavan rikollisille vuosittain 2,5 miljardia euroa.
Pia Rendic on Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen työntekijä, joka vastaa Vapauta uhri -projektista Kyproksella. Projekti tarjoaa tukea valtion turvatalossa asuville vapautetuille ihmiskaupan uhreille ja pyörittää Wellspring-järjestön kanssa puolivälintaloa naisille, jotka ovat lähteneet turvatalosta, mutta ovat psyykkisesti liian huonossa kunnossa pärjätäkseen omin voimin.
Projektilla on myös päiväkeskus, johon naiset voivat tulla lapsineen. Siellä he osallistuvat erilaisiin taide- ja käsityöprojekteihin ja saavat taloudellista avustusta.
Kypros on sijaintinsa vuoksi yksi ihmiskaupan solmukohdista. Kaikkia uhreja ei viedä Länsi-Euroopan markkinoille, vaan osa jää saarelle. Kysyntää maksulliselle seksille luovat niin Turkin armeijan tukikohta, turismi kuin paikallinen machokulttuurikin.
– Uhrien tarkkaa määrää ei tiedä kukaan, mutta voidaan puhua tuhansista naisista. Jo yksinomaan Pohjois-Kyproksella on 39 laillista yökerhoa, joissa työskentelee noin 1100 naista, Rendic kertoo.
Suurin osa Kyprokselle tuoduista naisista on lähtöisin Itä-Euroopasta, varsinkin Bulgariasta, Moldovasta ja Romaniasta. Jonkin verran naisia tulee myös Afrikan puolelta Marokosta, Nigeriasta ja Kamerunista.
– Suurin osa naisista houkutellaan lähtemään lupaamalla heille hyvä työpaikka. Kun he ovat tulleet maahan, heiltä otetaan passi pois. Uhkailemalla, pahoinpitelemällä ja raiskaamalla heidät pakotetaan myymään itseään jopa kymmenille miehille vuorokaudessa, Rendic kertoo.
– Osa tulee näennäisen vapaaehtoisesti prostituoiduiksi, mutta he eivät tiedä, millaisiin olosuhteisiin joutuvat. Monelle prostituutio on ainoa tapa hankkia rahaa esimerkiksi sairaasta lapsesta tai vanhemmista huolehtimiseksi.
Uhreja yhdistää se, että heillä on muita heikommat lähtökohdat. He saattavat olla luku- ja kirjoitus- tai kielitaidottomia. Monet ovat kokeneet lapsuudessaan hyväksikäyttöä ja väkivaltaa.
– Varsinkin Bulgariasta on viime aikoina tuotu naisia, joilla on jo tullessaan mielenterveysongelmia ja jotka siksi ovat erityisen haavoittuvia, Rendic kertoo.
Poliisin tekemissä ratsioissa löydetyt ihmiskaupan uhrit palaavat mieluummin kotimaihinsa kuin jäävät Kyprokselle, jossa he joutuisivat todistamaan oikeudenkäynnissä.
– He pelkäävät liikaa. Sitä paitsi tuomioita ihmiskaupasta annetaan harvoin. Tuomarit saattavat olla lahjottuja ja yleensä oikeudenkäyntiä joutuu odottamaan kauan.
Erityisen räikeää viranomaisten toiminta on Rendicin mukaan Pohjois-Kyproksella. Siellä tyttöjen passit ottaa talteen poliisi ja valtio saa huomattavat verotulot seksiä myyviltä yökerhoilta.
Jaa tämä artikkeli: