Papit Juha Valkeapää ja Tuuli Aitolehti lounastivat Anne Vitiän (vas) ja Katja Salmisen seurassa Vallilan Stoorissa. Viikon aikana Paavalin pappien kanssa kävi lounastamassa reilu parikymmentä ihmistä. Kuva: Sirpa Päivinen
Pelottavat papit kävivät lounaalle
Paavalin seurakunnan papit pyysivät ihmisiä lounastamaan kanssaan. Se on tarpeen, koska monille papit ovat etäisiä.
Pappi Juha Valkeapää odottaa hernekeittoa, ainakin toistaiseksi yksin.
Paavalin seurakunnan papit pyysivät viime viikolla avoimella kutsulla kaupunkilaisia kanssaan lounaalle. Tempaus syntyi samassa ideariihessä kuin reilun viikon takainen mahdollisuus nukkua päiväunet kirkossa. Päiväunien tarkoitus oli madaltaa kirkon kynnystä, ja lounastempauksen ajatus on tuoda pappeja lähemmäs ihmisiä.
– Papit joka tapauksessa syövät, niin miksei sitten näin, Valkeapää toteaa.
– Eivät osallistujamäärät ole niin tärkeitä, vaan se, että kynnys madaltuu. Suomalaisessa kulttuuripiirissä on totuttu siihen, että pappi näyttäytyy vain juhlissa.
Nyt Valkeapää näyttäytyy Vallilan Stoorissa. Stoori on Sturenkadulla sijaitseva kirpputorikahvila, jossa tarjoillaan myös lounasta.
Pari ihmistä kiertelee kirpputorin puolella, mutta papin seuraan ei ole vielä liittynyt kukaan.
Juha Valkeapää ymmärtää kyllä ihmisiä. Papit ovat monille etäisiä.
– Voin itse verrata, että kun tapaan poliisin, niin siihen liittyy tietty fiilis. Pappiin liittyy vähän samanlainen. Kun pappi on virka-asussa, niin hän ei ole kuka tahansa, eikä sitä voi täysin häivyttääkään.
Aina, kun järjestää jotain, niin on sellainen pelko, ettei kukaan tule.
– Pappi Tuuli Aitolehti
Toisaalta kun Valkeapää tapaa kirkollisissa toimituksissa ihmisiä, juttelu on lähes aina välitöntä.
– Harva käy pappia pokkuroimaan.
Vaan siinäpä se: monille ainoat tapaamiset pappien kanssa tapahtuvat kirkon seinien sisällä. Paavalin papit halusivat heittää asetelman ympäri: ihmiset kirkkoihin ja papit osaksi katukuvaa.
Tarjoilija huikkaa, että ruoka on valmista. Pappi nousee hakemaan vegaanista tuorehernekeittoa. Seuraan on liittynyt myös toinen Paavalin seurakunnan pappi, Tuuli Aitolehti. Kohta sisään astuu Katja Salminen yhdeksänviikkoisen lapsensa kanssa.
– Teilläkö on tässä lounas-get-together? Mä voin tulla mukaan, Salminen sanoo.
– Onpa kiva, kun tulit! Aina, kun järjestää jotain, niin on sellainen pelko, ettei kukaan tule, Aitolehti selittää
Tämä voi ottaa tuulta alleen, mutta se voi olla pitkä tie.
– Papin kanssa lounastanut Katja Salminen
Salminen tietää kyllä. Hänen miehensä on kanttori Pakilan seurakunnassa, joka "ei ole kauhean aktiivinen seurakunta".
– Kaikki kuuluvat Pakilassa kirkkoon ja sitä pidetään merkityksellisenä, mutta tapahtumissa ei käydä, hän kertoo.
Ja kas, pöytäseurue kasvaa taas. Anne Vitiä on tullut tarkoituksella lounastamaan pappien kanssa.
Keskustelu rullaa. Puhutaan tuholaishyönteisistä, lasten kanssa kotona olemisesta, raamatuntulkinnasta ja kirkkohistoriasta.
Katja Salmisen mielestä on hyvä, että papit jalkautuvat kaduille. Lounaskonsepti voi kuitenkin olla haastava.
– Toivotan tälle onnea. Ihmisillä voi olla kynnystä lähestyä pappia, jolla on liperit kaulassa. Tämä voi ottaa tuulta alleen, mutta se voi olla pitkä tie.
Anne Vitiä ei pappeja jännitä, mutta hän ymmärtää, että joillekin pappi voi olla pelottava.
– Se voi olla myös sukupolvikysymys. Muistan, että kouluaikoina se oli vielä sellaista kadotuksella pelottelua. Ajat ovat muuttuneet.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Mediatutkija Veijo Hietala: Pappi on yhtä suosittu tv-sarjan sankarina kuin lääkäri ja poliisi
Hyvä elämäMonen televisiosarjan päähenkilönä on nykyään pappi. Sielunpaimenen hahmo haastaa katsojan pohtimaan etiikkaa ja moraalia erilaisissa elämäntilanteissa.