James Norton, Sean Bean, Mark Williams, Lars Mikkelsen ja Terence Hill ovat tv-sarjojen sielunpaimenia.
Mediatutkija Veijo Hietala: Pappi on yhtä suosittu tv-sarjan sankarina kuin lääkäri ja poliisi
Monen televisiosarjan päähenkilönä on nykyään pappi. Sielunpaimenen hahmo haastaa katsojan pohtimaan etiikkaa ja moraalia erilaisissa elämäntilanteissa.
Syyskuussa alkavan brittiläisen Särkynyt enkeli -sarjan katolinen pappi, isä Michael Kerrigan, on ottanut tehtäväkseen seurakuntalaisten tukemisen heidän vaikeina hetkinään. Tehtävää riittää uskon ja muiden elämänkysymysten kanssa kamppailevien ihmisten parissa. Papin voimat ovat koetuksella, sillä hänellä itselläänkin on raskas elämänvaihe: hänen äitinsä on vakavasti sairas, ja mieleen pulpahtaa ahdistavia muistoja lapsuudesta.
Isä Michael tuo kiinnostavan lisän pappihahmoihin, joita on viime vuosina nähty televisiosarjoissa. Esimerkiksi Isä Matteon tutkimuksia, Isä Brown ja hänen laumansa, Huuto syvyydestä, Grantchester ja Panta kaulassa ovat vetäneet hyvin katsojia.
Turun yliopiston mediatutkimuksen lehtori Veijo Hietala on seurannut vuosien mittaan erityisesti Isä Matteota ja Grantchesteriä, joissa papit ratkovat rikoksia. Hän on myös kiinnittänyt huomiota siihen, että pappeja tuntuu nykyään olevan tv-sarjojen päähenkilöinä enemmän kuin aiemmin.
– Papin ammatti kuuluu samaan joukkoon kuin muut suositut tv-ammatit lääkäri, poliisi ja asianajaja. Suosiota selittää osaltaan se, että näissä ammateissa ollaan tekemisissä eri-ikäisten ja eri yhteiskuntaluokkia edustavien ihmisten kanssa, jolloin saadaan läpileikkaus koko yhteiskunnasta.
Kahdenlaisia pappisankareita
Veijo Hietalan mukaan rikosten ratkomisessa pappi ja poliisi eroavat toisistaan siinä, että poliisi keskittyy maallisen lain noudattamiseen, kun taas papin toimintaan liittyy aina myös moraalinen näkökulma.
Hietala erottaa televisiosarjojen pappihahmoissa kahdenlaisia sankareita. On isä Matteon kaltaisia pyhimysmäisiä supersankareita, joilta rikosten ratkaiseminen sujuu paremmin kuin paikalliselta poliisilta.
Toisenlaista sankarihahmoa edustavat Grantchester- tai Huuto syvyydestä -sarjojen päähenkilöt, jotka ovat rosoisia ja syvästi inhimillisiä ja joilla on samanlaisia ongelmia kuin muillakin ihmisillä. Katsojalle tuo lohtua, kun hän huomaa, että kaikesta voi selviytyä ja että papit pystyvät omien vaikeuksiensa keskelläkin tukemaan muita.
– Kumpikin pappihahmo on omalla tavallaan terapeuttinen. Samalla ne haastavat katsojan pohtimaan ajankohtaisia asioita eri näkökulmista, Hietala sanoo.
– Kiinnostavaa on sekin, miten papin hahmo toimii monenlaisissa sarjatyypeissä, kuten vaikkapa Panta kaulassa -komediasarjan pappi osoittaa.
Ihmisillä on luontainen tarve hakea syvempää merkitystä elämälleen ja kysyä, mikä on elämän tarkoitus. Ehkä nämä tv-sarjat auttavat heitä tässä pohdiskelussa.
− Mediatutkija Veijo Hietala
Oikean ja väärän määrittelyä
Mediatutkija arvelee tv-sarjojen pappihahmojen suosion johtuvan myös siitä, että nykyisessä moniarvoisessa yhteiskunnassa ihmisillä on entistä suurempi tarve pohtia moraalisia ja eettisiä kysymyksiä.
– Monet ovat sitä mieltä, että perinteisessä yhteiskunnassa oli helpompi toimia oikein. Nykyään on päällekkäin useita osin ristiriitaisiakin moraalijärjestelmiä, joihin eri ikäpolvet saattavat suhtautua eri tavoin. Niiden keskellä ihmisillä on tarve määritellä, mikä on oikein ja mikä väärin.
Hietalan mukaan pappi-tv-sarjojen suosiossa voi kyse olla myös jonkinlaisesta vastareaktiosta maallistuneelle yhteiskunnalle, jossa henkiset ja hengelliset asiat ovat jääneet taka-alalle.
– Ihmisillä on luontainen tarve hakea syvempää merkitystä elämälleen ja kysyä, mikä on elämän tarkoitus. Ehkä nämä tv-sarjat auttavat heitä tässä pohdiskelussa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Hyvä uskoa käsittelevä taide kuvaa, mikä on sielun pohjalla asti totta, eikä se ole aina kaunista
PuheenvuorotHuuto syvyydestä -televisiosarja näyttää esimerkkiä isojen elämänkysymysten käsittelemisestä.
