Lastenpsykiatri, perheterapeutti Janna Rantala istuu tanssikatsomossa monta kertaa vuodessa ja harjoittelee aikuisbalettia Aleksanterin teatterin kellarikerroksessa. Kuva: Esko Jämsä
Perheterapeutti Janna Rantala: Jokainen saa olla vuorollaan tähti
Eri alojen vaikuttajat kertovat, mitkä kolme asiaa ovat heille pyhiä. Osa 1/6
1.
Baletti- tai nykytanssikatsomo on pyhä paikkani. Rauhoitun taiteen ääreen, eikä minun tarvitse osallistua mitenkään.
Pyhyys tulee täydellisestä omistautumisesta, jota ilman ei voi tanssia ammattimaisesti. Joku muu voi kokea saman tunteen jalkapallokatsomossa.
Tanssin itse aikuisbalettia alkeistasolla, joten voin pikkuriikkisen kuvitella, miten äärettömän vaikeaa näkemäni tanssi on. Aavistan katsomossa valtavan keskittyneisyyden, joka liittyy myös musiikkiin, puvustukseen ja muuhun kulissien takana.
Katsomossa istuu harvinaisen suuri määrä ihmisiä aivan hiljaa yhdessä. Jos joku supattaa lapselleen jatkuvasti tai räplää kännykkäänsä, mietin, eikö mikään ole enää pyhää. Twiitatkaa väliajalla!
2.
Vastavuoroisuus on arvo, josta en tingi. Aina ei ole oma vuoro olla päätähti vaan välillä toinen saa näyttää taitojaan, loistaa, murtua tai olla lohdutettavana.
Parisuhteessa on hyvä suostua olemaan välillä toista varten ja välillä vaatia, että toinen on minua varten. Tai ainakin kannattaa toisinaan olla vain omaa itseään varten.
Suhteessa pitää hyväksyä, että toisen tarpeet ovat toisinaan isommat kuin omat. Toinen saattaa olla sairaana, hänellä on vahva tarve jäädä lasten kanssa kotiin tai hän matkustaa tällä hetkellä enemmän, ja se on ihan ok. Ei ole pakko jakaa iltavapaita tasan puoliksi tai tehdä kostomatkoja.
Sukupolvien ketjussa on nyt minun vuoroni hoitaa muita. Äidin balettiharrastus ei ole maailman tärkein asia, vaan on kuusivuotiaiden kaksosteni ja yhdeksänvuotiaani vuoro loistaa.
Myös lasten kasvatus on jatkuvaa vuorottelun opettelua: nyt ei ole sinun vuorosi, nyt en ole enää käytettävissäsi, nyt sinä nukut.
3.
Kirja on pyhä esineeni. Lukeminen on minulle niin itsestäänselvyys, että tuntuu hassulta selittää: tykkään hengittää ja lukea.
Kun esikoiseni oli taapero, hän halusi lukea loputtomiin K-raudan katalogia. Lapsi sai olla lukemisessa aloitteentekijä. Kun hän osoitti ruuvimeisseliä, sanoin ruuvimeisseli.
Perheessäni käytetään unikirjan lisäksi välikirjaa, eli jos meno käy liian kovaksi, rauhoitutaan sadun ääreen. Lapselle tekee aivotutkimusten mukaan tosi hyvää, kun hänelle luetaan ja luetusta keskustellaan.
Janna Rantalalta ilmestyi keväällä kirja Parintaju – Parisuhde lapsiperheessä (Gummerus).
Jaa tämä artikkeli: