— Tämä ortodoksinen matka on opettanut minulle suvaitsevaisuutta ja elämän paradoksaalisuuden ymmärtämistä, sanoo Kalle Holmberg.
Perimänä ekologiset aatteet
Kalle Holmberg soutelee puuveneellä ja kävelee aina kun voi.
Evankelisluterilainen kirkko, Suomen ympäristökeskus ja Suomen Ekumeeninen Neuvosto järjestävät tänä vuonna Ekopaasto-kampanjan. Tarkoituksena on kannustaa suomalaisia muuttamaan elämäntapojaan ilmastoystävällisemmiksi. Yksi kampanjaan pyydetyistä ja mukaan lähteneistä on eläkkeellä oleva ohjaaja Kalle Holmberg, 72.
— En tuntenut olevani vieraalla maalla, kun minulle kerrottiin ekopaastosta. Se on osa jokapäiväistä elämää. On hyvä, jos tämä auttaa ihmisiä tarkentamaan suhdettaan kulutukseen ja näkemään maailmassa muutakin kuin viihdettä, formulaa ja kvartaalia.
Holmberg arvaa ehkä ärsyttävänsä kritisoimalla näitä kolmea monelle nykyihmiselle perustavanlaatuista asiaa, mutta hän kertoo näkevänsä jo ammattinsa puolesta, miten ihmiset voivat nykyään.
— Näen vaaran, että ihminen jotenkin läsähtää paikoilleen. Ei halua luopua, eikä astua varjosta valoon.
Ihminen luulee tarvitsevansa ulkoapäin tulevaa viihdyttämistä. Holmbergin mielestä viihde on ajan kuluttamista.
— Yleisradion muuttuminen vuosikymmenien aikana on tästä ehkä paras esimerkki. Teatterin ja elokuvan kuoleutuminen ovat myös hyviä esimerkkejä.
Holmberg on aina ihmetellyt, miten ihmiset jaksavat katsoa televisiosta sitä, kun joku pörrää formulalla ympäri rataa. Formula on hänen mielestään ajan yliarviointia — niin kiihdyksissä ei saisi olla.
— Kun ihmisellä on kiire, ja ajanvietekin liittyy rauhattomuuteen, siitä tulee tapa.
— Kvartaali ei liity työn tekemiseen eikä toimeentuloon, elämän realiteetteihin, se on vain hyötynäkökulma. Joskus työssä on ollut luonnollisuutta, kun miettii, miten lapset ennen oppivat työnteon. Maailmanloppu tulee, kun työ muodostuu pelkäksi rahan tarpeeksi. Viihde, formula ja kvartaali — eli kiire — ovat tehneet ihmisestä itsensä ja toisten kanssa viihtymättömän.
Ekopaasto-kampanjassa on tarkoitus luopua jostakin ilmaston hyväksi, esimerkiksi autoilla vähemmän, jättää liha pois ruokavaliosta, lyhentää suihkussaoloaikaa, sammutella turhia valoja tai ostaa vähemmän kulutustavaroita.
Kalle Holmberg ei voi enää vähempää autoa ajaa.
— En ole ikinä ajanut autoa, koska minulla ei ole ajokorttia. En aikanaan tarvinnut yksityisautoa, koska oli joukkoliikennevälineet. 1960-luvulla oli radikaalia, etten halunnut yksityisomaisuutta. Mutta ei autoilemattomuus minua kyllä nyt pelasta, sillä perheelläni on auto ja vaimoni ajaa sitä.
Holmberg on joutunut liikkumaan yksityisautoilla tietenkin työnsä puolesta. Korttia hän ei kuitenkaan ole ajanut, sillä hän haluaa kävellä sen, minkä voi. Eikä hän enää mielellään käytä taksia, koska ennen sitä tuli käytettyä turhankin huolettomasti. Kesäpaikassaan Hämeessä Holmbergilla on puuvene, eikä hän ole suostunut laittamaan siihen moottoria, vaikka siitä on perheen kesken keskusteluja käyty.
— Rupean vähitellen olemaan kylillä pilailun ja naurun kohde, että siellä se ukko soutelee iltaruskoaan kohti. Mutta minä myös tykkään soutamisesta.
Ekologinen ajattelutapa on tullut Holmbergille perimänä, mutta vanhemmiten hän on tullut siitä tietoisemmaksi ja alkanut ymmärtää valintojaan.
Paastosta puhuttaessa Holmbergia innostaa ajatus siitä, että luopuisi esimerkiksi ahneudesta.
— Kun tulee vanhaksi, huomaa itsessään pihejä piirteitä. Olen tukistanut itseäni siitä, ja antanut ropoja kerjäläisille — ihan yksi hailee, mitä sanotaan, pitäisikö antaa vai ei. Pitää tarkkailla omaa pihiyttään voidakseen luopua jostakin, ettei rupea kasaamaan ja tulemaan ahneeksi.
Kalle Holmberg erosi 1960-luvulla luterilaisesta kirkosta. Noin nelikymppisenä eli ”normaalissa järkkymisiässä” hän joutui miettimään elämänsä näkökulmaa uusiksi. Holmberg kiinnostui ortodoksisuudesta ja vietti paljon aikaa Valamon luostarissa ja keskusteli ortodoksi-isien kanssa.
— Oppi-isät sanoivat, että älä höyrähdä, ellet ole ihan varma.
Viisi vuotta meni, ja pitkien pohdintojen jälkeen Holmberg liittyi ortodoksiseen kirkkoon. Siitä alkoi hänen elämänsä toinen näytös.
— Jotkut tulevat mainiosti toimeen yhdellä näytöksellä, yhdellä elämällä, jos elävät sen viisaasti. Tällaisella kulkijalla ja rettelöijällä niin kuin minä ensimmäinen elämä kulutetaan loppuun ja jossakin vaiheessa on mahdollisuus tarkistaa valintojaan.
— Kolmas näytös on kuolema. Ja ylösnousemus, mikäli sitä on. Se on arvoitus, jota me emme tule koskaan ratkaisemaan, mutta se on meidän keskellämme täällä ja siinä ortodoksisuus on minua auttanut.
Paastoamisen myötä Kalle Holmberg on alkanut ymmärtää vuoden kiertoa, joka ei hänelle ole pelkästään kesä, syksy, talvi ja kevät.
— Paastossa on syntymä ja kuolema. Tarvitsen sen vuotuisen tietoisuuden.
Ortodoksiseen paastoon kuuluvia ruokarajoituksia Holmberg noudattaa voimiensa mukaan. Paastossa hänestä tärkeintä on ylipäätään sulkea suu.
— Mieti vähän, mitä päästät suustasi. Tärkeintä ei ole se, mitä syöt, vaan se, mitä puhut. Kun sulkee suunsa, silloin ehkä miettii, missä omassa elämässä mennään. Paaston aika on tie ylösnousemukseen. Se ei ole koulussa kuultu raamatunkertomus vaan Jeesuksen kärsimysnäytelmän sisäistämistä.
Holmberg sanoo, että paaston ajat suojelevat, jos ajaa liian kovalla vauhdilla vuotuista kiertoa. Vauhti hidastuu ainakin joksikin aikaa. Ekopaastosta voi myös tulla elämäntapa.
— Ekopaasto näillä minun mahdollisuuksillani on ollut olemassa jo 25 vuotta. Mutta nyt yritän skarpata ja kävellä vielä enemmän. Ja jos katsoisi töllöä vähemmän.
Kuuliaisuustehtävät ovat nykyisin Kalle Holmbergin arkea. Hän on Valamon Ystävien puheenjohtaja ja häntä pyydetään puhumaan erilaisiin tilaisuuksiin. Ehkä häneltä ilmestyy kolmas kirja.
— Ei maailma enää kaipaa minun ohjauksiani. Se tie tuli käytyä loppuun. Mihin minä tänä päivänä ohjaisin? Kaikki on niin kaupallista. Pitäisi perustaa oma ryhmä. Mutta ei ole helppo luopua teatterista, jota 40 vuotta tuli tehtyä, sanoo mies, joka oli haastattelua edeltäneenä kahtena päivänä ollut yötä myöten kuvauksissa. Tällä kertaa näyttelijänä.
- Laskiaissunnuntain ekomessu su 19.2. Johanneksen kirkossa Helsingissä.
- Ekopaasto-kampanja 22.2.–8.4.
Jaa tämä artikkeli: