Perintönä rakkaus ruokaan
Minna Stoilov valmistui kokiksi tammikuussa. Syksyllä hän alkaa vuorotella kokin ja lentoemännän ammateissa, mutta aikoo jatkaa ruokabloggaamista. Kuva: Sini Pennanen

Minna Stoilov valmistui kokiksi tammikuussa. Syksyllä hän alkaa vuorotella kokin ja lentoemännän ammateissa, mutta aikoo jatkaa ruokabloggaamista. Kuva: Sini Pennanen

Perintönä rakkaus ruokaan

Lentoemäntä Minna Stoilov perusti ruokablogin isoäitinsä resepteille ja opiskeli kokiksi.

Joskus vastoinkäymisillä voi olla kauaskantoisia seurauksia. Viitisen vuotta sitten lentoemäntä Minna Stoilov mursi jalkansa niin pahasti, että edessä oli pitkä sairausloma ja tauko juoksulenkkeihin. Oli keksittävä muuta tekemistä.

– Aloin katsoa leffoja joka aamu. Yksi elokuvista oli Julie & Julia, jossa päähenkilö alkaa opiskella ruuanlaittoa Julia Childin reseptikirjan mukaan ja kirjoittaa siitä blogiinsa. Minusta se oli loistava idea, onhan minulla joka paikka täynnä keittokirjoja ja reseptejä, Stoilov kertoo.

Valinta osui Stoilovin isoäidiltään Anna Hildalta perimään Kotiruoka-kirjaan, jonka sivuille isoäiti oli kirjoittanut omia arvioitaan siitä, miten ruoka oli onnistunut. Stoilov päätti alkaa testata 1900-luvun alun reseptejä, perustaa niihin pohjautuvan ruokablogin ja selvittää, kuka oikein oli isoäiti, jota hän ei ollut koskaan tavannut.

– En tiennyt hänestä juuri mitään muuta kuin sen, milloin hän oli syntynyt ja kuollut. Äitini oli vain 14-vuotias, kun Anna Hilda kuoli. Koska äidin isäkin oli jo kuollut, äitini meni ottotyttäreksi erään papin perheeseen, Stoilov kertoo.

Minna Stoilovin isoäiti Anna Hilda ei laittanut ruokaa ainoastaan kotioloissa vaan omisti myös Kaleva-ravintolan Lappeenrannassa. Kun hän 43-vuotiaana sai ainoan lapsensa, hän myi ravintolansa, koska oli sitä mieltä, ettei ravintolan pyörittäminen sopinut perheelliselle naiselle. Myöhemmin hän meni töihin emännäksi Imatran valtionhotelliin.

– Olen kuullut, että Kaleva oli napakasti hoidettu ravintola. Anna Hilda piti myös työntekijöistään hyvää huolta ja vei heidät kerran vuodessa vaateostoksille, Stoilov kertoo.

Ajattelen niin, että ihminen on paitsi sitä, mitä hänellä on, niin myös sitä, mitä hänellä ei ole.

– Olen myös kuullut, että hän kutsui joskus ystäviään syömään ravintolaan ja laittoi ovelle lapun "yksityistilaisuus". On siihen aikaan siis osattu myös nautiskella.

Ruuanlaiton Anna Hilda oli todennäköisesti oppinut äidiltään, jolla oli pitopalvelu. Kovin paljoa tietoa ja muistoja Anna Hildasta ei ole jäänyt, hänen tavaransakin kun päätyivät ties minne hänen kuolemansa jälkeen.

– Ajattelen niin, että ihminen on paitsi sitä, mitä hänellä on, niin myös sitä, mitä hänellä ei ole. Minulla ei ollut mummolaa, jonne mennä eikä omia muistoja hänestä. Toisaalta juuri siksi yksikin kauha, joka on säilynyt, on kultaakin kalliimpi, Stoilov kuvailee.

Ensimmäinen resepti, jonka Minna Stoilov toteutti isoäidin reseptikirjasta, oli ranskanleipä. Se oli saanut isoäidiltä arvosanaksi 10+. Mitenkään järjestyksessä Minna Stoilov ei kuitenkaan ole edennyt, vaan fiiliksen ja sesongin mukaan. Tahti on ollut tiivis, blogissa on ollut uutta materiaalia noin viiden päivänä välein.

Stoilovilla on ollut myös muita ruokablogeja, joista muutamaa hän päivittää yhä. Yksi keskittyy juhliin, toisessa esitellään suomalaista ruokakulttuuria englanniksi. Bulgarialaistaustaisen aviomiehensä kanssa Stoilov piti myös Makumuistoja lapsuuteni Bulgariasta -blogia.

Joskus bloggaaminen on ollut työlästä, mutta toisaalta syöjien ja blogien lukijoiden palaute sekä rakkaus ruokaan ovat motivoineet.

Ilmailualan epävarman työtilanteen vuoksi Minna Stoilov päätti muutama vuosi sitten opiskella kokiksi. Hän valmistui Omniasta tammikuussa.

– Opiskelu vei kaksi vuotta. Aika kului tosi nopeasti, ja mietin usein, että miksi en aloittanut jo aikaisemmin.

– Opinnot olivat tosi kivat ja koulu oli hyvä. Se oli tietysti vain pintaraapaisu alaan, mutta opin tosi paljon.

Ruokamme ansaitsisi enemmän arvostusta. Miksi meidän pitää tehdä pannacottaa kun voisimme tehdä maitokiisselin?

Opintoihin kuuluvat harjoittelut Stoilov halusi tehdä ulkomailla, sillä hän on lentoemännän työssään ja muutenkin matkustellut paljon ja keräillyt matkoillaan reseptejä. Ensimmäinen harjoittelupaikka oli suomalaisen koulun keittiö Espanjassa, toinen Japanissa ranskalaiseen keittiöön erikoistuneessa ravintolassa.

– Se oli Michelin-tähden ravintola. Kaikki tekivät hiljaa omia hommiaan, pehmein liikkein. Se oli kuin balettia.

Matkailu ja ulkomailla työskentely ovat saaneet Stoilovin arvostamaan yhä enemmän suomalaista ruokakulttuuria ja raaka-aineita. Japanissa hän teki työkavereilleen suomalaista ruokaa, esimerkiksi kaalikääryleitä ja korvapuusteja. Ne maistuivat hyvin.

– Ruokamme ansaitsisi enemmän arvostusta. Miksi meidän pitää tehdä pannacottaa kun voisimme tehdä maitokiisselin? Ei aina tarvitse olla niin erikoista. Oman kulttuurin ja menneisyyden tunteminen on tosi arvokasta.

Kokin tutkinto on nyt taskussa, mutta tällä hetkellä Minna Stoilov tekee taas pääasiassa lentoemännän töitä. Ruoka on kuitenkin paljon läsnä hänen elämässään. Hän laittaa ruokaa blogejaan varten ja muutenkin ja vierailee välillä työmatkoillaan esimerkiksi hotellien keittiöissä.

Hän on myös tehnyt keikkatöitä ravintoloissa. Syksyllä ruuanlaitolle on taas enemmän aikaa, sillä lokakuusta alkaen Stoilov aikoo tehdä joka toinen kuukausi kokin töitä keikkatyöläisenä.

– Jos ei tarvitsisi miettiä mitään realiteetteja, kaikista kivoin työpaikka olisi varmaan joku kesäkahvila, jossa olisi rauhallinen tunnelma.

Kuka?

Minna Stoilov, 49, lentoemäntä, barista, matkaopas ja kokki. Asuu Kartanonkoskella aviomiehensä kanssa.

Mitä?

Pitää useampaa ruokablogia, joista suosituin on Isoäidin reseptillä. Siinä hän testaa isoäitinsä Anna Hildan vanhan keittokirjan reseptejä.

Motto?

"Life is a picnic."

Jaa tämä artikkeli:


Minuutissa mystikoksi

Villi city