Petja Lähteen komediassa kysytään, mitä on onnellinen elämä
Kun kaksi tyystin erilaista veljestä lähtee etsimään Lapista isäänsä, tapahtuu yhtä sun toista kiinnostavaa.
Esikoisnäytelmänsä kirjoittanut Petja Lähde odottaa jännittyneenä, millainen on sen toteutus Helsingin kaupunginteatterin näyttämöllä. Tosin hän kyllä luottaa Linda Wallgreniin, jota hän itse ehdotti Onnellisen veljen ohjaajaksi.
Lähteen mukaan näytelmä on hänen keväällä ilmestyneen Jumala on muuttanut kaupunkiin -romaaninsa sisarteos. Hän kirjoitti romaania ollessaan syvässä kriisissä, mikä heijastui sen henkilöihin. Yhdestä löytyvätkin hänen omat piirteensä.
Näytelmästä hän halusi kuitenkin tehdä kevyemmän ja hyväntuulisemman, eräänlaisen aikuisten sadun. Näyttämöllä on kaksi veljeä, jotka lähtevät pohjoiseen etsimään isäänsä ja kohtaavat matkallaan sangen erikoisia henkilöitä.
– Veljekset ovat ihmisinä ääripäät. Vanhempi veli yrittää luovia menestyksen paineissa, kun taas nuorempi, mielisairaalassa hoidossa ollut, veli on onnellisuuden perikuva, joka parantaa ihmiset Midaksen kosketuksellaan. Näytelmä käsittelee siis onnellisuutta, sitä, mitä onnellinen elämä voisi olla, Lähde kertoo.
Vaikka kyse on komediasta, Lähde on halunnut tuoda siihen tiettyä syvyyttä. Esityksessä puhutaan esimerkiksi kuolemasta, miten se on väistämättä osa elämää.
– Toivon näytelmän saavan ihmiset ajattelemaan ja pysähtymään – oppimaan hetkessä elämisen taitoa. Näytelmä yksinkertaisesti kehottaa ihmisiä elämään.
Onnellisen veljen tyylilajia Lähde kuvaa kohotetuksi ja naivistiseksi. Näyttelijät esimerkiksi puhuvat akuankkamaista kieltä ja kommentoivat asioita välillä yleisölle. Silti henkilöhahmot ovat todellisia omine erityispiirteineen.
Näytelmässä soivat suomalaisen rockin ja iskelmän klassikot. Musiikki on merkinnyt Petja Lähteelle paljon nuoresta lähtien. Hän opiskeli Pop & Jazz Konservatorion laululinjalla, kun näytteleminen alkoi kiinnostaa. Lauluopinnot jäivät Lähteen päästyä opiskelemaan Teatterikorkeakouluun, josta hän valmistui vuonna 2005. Lähde on näytellyt sen jälkeen eri teattereissa muun muassa Helsingissä ja Turussa.
Viisi vuotta sitten Lähde löysi jälleen uuden ilmaisumuodon, kirjoittamisen. Nyt hänestä tuntuu vahvasti siltä, ettei hän voi enää elää ilman sitä.
– Olen ihmetellyt asiaa, koska musiikki oli minulle aiemmin omin ilmaisuväylä. Kirjoittamisvaihteen laukaisi esikoisen syntymä ja lapsen synnyttämä rakkauden tunne. Tähän aihepiiriin liittyy esikoisteokseni Poika.
– Minulle kirjoittaminen tarkoittaa puhtaan minän jäljittämistä, tietynlaista tutkimusmatkaa. Ihmisen puhdas minähän häviää, kun iän myötä tulee erilaisia rooleja.
Lähde on päättänyt paneutua nyt pelkästään kirjoittamiseen: työn alla on romaaniversio Onnellinen veli -näytelmästä sekä erilaisia näytelmäprojekteja.
– Istun yleensä muistiinpanojen kera pari, kolme tuntia kerrallaan tietokoneen ääressä, mutta kirjoitusprosessi on silti päällä koko ajan. Se on niin toisenlaista kuin näytellessä, jolloin roolin voi heittää esityksen jälkeen sivuun.
– Onnellisen veljen kirjoittaminen oli yllättävän helppo prosessi, näytelmä nimittäin syntyi neljässä päivässä. Kirjoittaessa suorastaan nauratti, kun hahmoja vain tuli ja tuli, ja kirjoitin teoksen ikään kuin ohjaten. Ehkä näyttelijän työstä oli tässä apua, koska olen näytellyt monia erilaisia hahmoja.
Jaa tämä artikkeli: