Hyvä soitin innostaa aina pianisti Marita Viitasaloa. Hän konsertoi 21. tammikuuta Olarin kirkossa, jossa on hänen mukaansa hyvä flyygeli.
Pianisti Marita Viitasalo: Olen aina kokenut olevani turvassa
Kotoa saatu musiikillinen ja hengellinen perintö on noussut pianisti Marita Viitasalon elämässä vuosien mittaan entistä kirkkaammaksi.
Kun pianisti Marita Viitasalo alkaa kertoa omasta taustastaan, ensimmäiseksi hän sanoo olevansa kanttori-urkurin tytär. Isällä, musiikkineuvos Väinö Viitasalolla, onkin suuri merkitys hänen elämässään.
Viitasalon perheessä musiikki oli luonnollinen osa elämää. Kotona laulettiin ja soitettiin paljon, eikä isän musiikillisia harjoitteluja pianon ääressä voinut olla kuulematta. Perheen seitsemän lasta komennettiin pianon ääreen esiintymään, kun vieraita tuli taloon. Lahjakas Marita-tytär istutettiin pianon ääreen säestämään.
– Sain kasteen kamarimusiikkiin ja yhteismusisointiin kotoa. Isäni merkitys on valtavan suuri, sanoo pianisti Marita Viitasalo.
– Isäni jatkoi työnsä ohessa opiskelua ja soitti ja lauloi kotona paljon. Hän pani minut jo alle kymmenvuotiaana säestämään itseään harjoitellessaan.
Kotona Viitasalo oppi myös spontaanisuutta musisoimiseen.
– Oli luontevaa soittaa ihmisille, olimme yhdessä soittaen ja laulaen.
Lasten kasvettua aikuiseksi Viitasalot pitivät perhekonsertteja kotipaikkakunnallaan ja vanhempien syntymäseudulla.
Marita Viitasalo sai jo varhain laadukasta musiikkiopetusta sen ansiosta, että isä näki vaivaa ja kuljetti häntä pitkiäkin matkoja taitavan opettajan pianotunneille lähikaupunkiin.
– Ne olivat minun kannaltani tärkeitä kasvun vuosia. Siihen aikaan oli harvinaista, että lapsen lahjakkuutta kehitetään.
Koen körttiläisyyden rakastavana ja lämpimänä liikkeenä.
Marita Viitasalo
Körttiläisyys oli vahvasti läsnä kotona
Joka sunnuntai Viitasalon perhe kävi kirkossa jumalanpalveluksessa äidin kanssa. Isä kurtisteli kulmiaan, jos perhe saapui myöhässä urkuparvelle, jossa isä jo istui urkujen ääressä.
– Isä soitti yksirivisestä koraalikirjasta jumalanpalvelussävelmät ja soinnutti niitä omasta päästään. Hänen soittonsa oli tosi rikasta, ja se vaikutti minuun vahvasti, kertoo Marita Viitasalo.
Soinnutustaito periytyi tyttärelle. Siitä on ollut hänelle paljon iloa esiintyvän taiteilijan uralla.
Viitasalon perheen yhteisö oli seurakunta, jossa toimittiin hyvin vahvasti. Körttiläisyys oli voimakkaasti läsnä Viitasalojen kotona. Perhe kävi usein seuroissa.
– Koen körttiläisyyden rakastavana ja lämpimänä liikkeenä. Minua ei ole rajoitettu, vaan on aina kannustettu musiikkiin ja esiintymiseen, huomauttaa Marita Viitasalo.
Marita Viitasalo on oman pianistin uransa aikana konsertoinut hyvin usein kirkossa.
– Olen soittanut myös urkuja. Olin jo 15-vuotiaana isän sijaisena kesäkanttorina, hän muistelee.
Hengellisyys merkitsee turvaa ja rauhaa
Hengellisyyden merkitystä Marita Viitasalo on miettinyt paljon viime vuosina. Se merkitsee hänelle etenkin turvaa ja rauhaa. Uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin on ollut helppo mennä, kun on kokenut olevansa jonkun suuremman suojeluksessa.
– Olen aina kokenut olevani turvassa. En ole koskaan pelännyt, vaikka olen kiertänyt esiintymässä hyvinkin erilaisissa paikoissa. Se on varmasti myös luonnekysymys.
Viitasalon uraan liittyy vahvasti sopraano Soile Isokoski, jonka kanssa hän teki intensiivistä yhteistyötä peräti 26 vuotta. Oopperalaulaja ja pianisti kiersivät esiintymässä eri puolilla maailmaa, kuten Euroopassa, Yhdysvalloissa, Japanissa ja muuallakin Kaukoidässä.
– Minulle oli suuri ilo, että meitä oli kaksi naista jakamassa asioita ja tukemassa toinen toistamme. Tuntui turvalliselta ja vahvalta olla lavalla, vaikka esiintyminen onkin vaativa tilanne.
Hyvä soitin inspiroi pianistia
Marita Viitasalon esiintymiset keskittyvät nykyisin pääasiassa kotimaahan, mutta kutsuja tulee välillä myös muualle. Esimerkiksi viime itsenäisyyspäivänä hän esiintyi Kööpenhaminassa.
Tammikuun 21. päivä hänellä on pianokonsertti Espoossa Olarin kirkossa.
– On ihana esiintyä kotiseudulla entisessä kotikirkossani. Asun Tapiolan Suvikummussa ja tunnen tämän kotiseudukseni. Olarin kirkossa on hyvä soitin, joka inspiroi minua, iloitsee Viitasalo, joka on esiintynyt siellä aiemmin Soile Isokosken kanssa.
Konsertin ohjelmistoon Viitasalo on valinnut Mozartia, Sibeliusta, Debussya sekä Mendelssohnia. Hän sanoo valinneensa vaistonvaraisesti konserttiin Mendelssohnin Vakavat muunnelmat, jota ei kovin usein esitetä, mutta joka hänen mukaansa sopii hyvin Olarin kirkkoon.
– Vakavat muunnelmat on vakava kappale, mutta ei synkkä. Se on surumielinen ja siinä on hyvin kaunis, yksinkertainen, koraalimainen teema. Se on eloisa teos, jossa tunnelmat vaihtelevat nopeasti. Musiikki on mukaansatempaavaa ja helposti omaksuttavaa, Viitasalo kuvaa teosta.
Musiikkia ei tarvitse ymmärtää kyetäkseen nauttimaan siitä. Kuulijan kannattaa antautua musiikin vietäväksi, antaa ajatusten kulkea omia teitään ja nauttia hetkestä.
– Musiikki koskettaa ihmistä, kun ajatukset vaeltavat ja arjen ilot ja murheet saavat sävelistä heijastuspintaa. Musiikki kannattaa ottaa avoimesti vastaan, sanoo espoolainen pianotaiteilija Marita Viitasalo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Jokainen työ on haaste
Kristus-oratoriossa laulava Soile Isokoski on maailmanluokan tähti – mutta vailla diivan elkeitä.
