Pienestä tulee suuri
Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.
Matt. 18:4
Jeesus kutsui luokseen lapsen ja asetti hänet keskinäisiä valtapelejä käyvien opetuslastensa keskelle. Opetuslapsilta ei puuttunut kunnianhimoa, kilpailuhenkeä tai ylpeyttä. Jeesuksen teon tarkoituksena oli osoittaa, millainen mielenlaatu on Jumalan silmissä arvokas.
Hän nosti tavoittelemisen arvoiseksi ominaisuudeksi lapsenomaisuuden. Pienellä lapsella ei ole suuria luuloja itsestään, vaan hänen on helppo myöntää, ettei selviä elämästä yksin. Aikuisille tämä on vaikeaa, varsinkin silloin, kun elämässä menee hyvin.
Ihmisen on nöyrryttävä tunnustamaan, ettei hän hallitse elämäänsä omin voimin, vaan tarvitsee yhteyttä itseään suurempaan voimaan, Jumalaan. On tunnustettava oma pienuutensa. Jumala tarjoaa ihmiselle yhteyttä itseensä lahjana, eikä ansioita tai vastalahjoja vaadita.
Yhteys Luojaan kutsuu elämänmittaiseen ”pienenemisprosessiin”. Siinä ihminen oppii pikkuhiljaa turvautumaan Jumalaan sen sijaan, että hän kuvittelee olevansa kaikkivoipa. Lapsen olemukseen kuuluu, että hän ottaa vastaan vanhempiensa rakkauden ajattelematta, onko hän ansainnut sitä.
Samalla tavoin Jumala kutsuu meitä jakamaan omastamme ja palvelemaan toinen toisiamme kukin lahjojemme ja taipumustemme mukaan. Jumalan valtakunnassa pätee laki, jonka mukaan se joka itsensä ylentää, alennetaan, ja se joka itsensä alentaa, ylennetään. Myös Luther kehotti tulemaan pieneksi, sillä jos tulet pieneksi, suuruus seuraa itsestään.
Ensi sunnuntai on mikkelinpäivä. Sen aihe on Jumalan sanansaattajat. Alttarilla on valkoinen liina ja neljä kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 103:19–22, 1. Moos. 28:10–17, Ilm. 12:7–12 ja Matt. 18:1–10.
Jaa tämä artikkeli: