Pieni askel eteenpäin
Työryhmä toivoo kirkolta ohjeita papeille, joita pyydetään siunaamaan rekisteröity parisuhde.
Espoon piispan Mikko Heikan johtaman parisuhdelakityöryhmän mietinnön julkistamistilaisuus keräsi harvinaisen paljon väkeä. Paikalla olivat kaikki tärkeimmät tiedotusvälineet. Syynä oli se, että mietinnön aiheena oli kirkon suhtautuminen homoseksuaalisuuteen ja erityisesti rekisteröityihin parisuhteisiin.
Ennakkokohuun nähden lopputulos oli laiha tai odotettu, tulkitsijasta riippuen. Kolme vuotta työskennellyt työryhmä julkaisi liki 200-sivuisen mietinnön, jonka suurin anti on perusteellisuus.
Kirkko ja rekisteröidyt parisuhteet -mietinnössä käydään läpi kaikki keskeiset kysymykset Raamatusta juridiikkaan ja ihmiskuvasta siunauksen teologiaan. Kovin tiukkoja kantoja suuntaan tai toiseen työryhmä ei ota, eikä tehtäväksi antonsa mukaan voinutkaan ottaa.
Seuraavaksi asia etenee piispainko-kouk-seen ja sieltä kirkolliskokoukseen. Arkkipiispa Jukka Paarman mukaan aikaisin mahdollinen aikataulu kirkolliskokouksen kannanotoksi on syksy 2010.
Töissä ei saa syrjiä
Vuonna 2002 kirkolliskokouksessa oli vastakkain kaksi hyvin erilaista aloitetta. Toisessa esitettiin, ettei parisuhteensa rekisteröinyt työntekijä voisi olla kirkossa töissä. Toisessa ehdotettiin siunauskaavaa rekisteröidyn parisuhteen siunaamiseksi. Kumpikin aloite raukesi.
Heikan työryhmä ei pidä palaamista näihin ratkaisumalleihin realistisena. Sen paremmin hyvin tiukalle kuin selkeän avaramieliselle kannallekaan ei löydy kirkolliskokouksessa vaadittua kolmen neljäsosan enemmistöä.
Työryhmän mukaan parisuhteen rekisteröiminen ei voimassaolevan lainsäädännön, kuten yhdenvertaisuuslain, mukaan ole este olla työssä kirkossa. Kirkon ei myöskään kannata lähteä hakemaan asiaan muutosta uskonnollisista syistä. Se vaatisi yksimielisyyttä, jota ei kirkosta löydy.
Kirkossa on monia homoseksuaalisia pappeja ja muita kirkon työntekijöitä, joiden työpaikkaa ei parisuhteen rekisteröinti uhkaa. Myöskään työnhakutilanteessa ei tällä perusteella voi ketään syrjiä. Sen sijaan pappisvihkimyksen saamisen ratkaisee kukin piispa, ja tässä voi eri puolilla Suomea olla eroja.
Siunauskaava ei ole realistinen vaihtoehto
Heikan työryhmä ei usko, että kirkolliskokous lähiaikoina muuttaisi näkemystään rekisteröidyn parisuhteen siunaamisesta. Siksi työryhmä ei esitä varsinaista siunaamisen kaavaa. Sen sijaan kodin siunaaminen, rukoushetki tai yksityinen sielunhoito voisivat olla mahdollisia.
Suomen Lehtiyhtymän kyselyn mukaan pääkaupunkiseudulla kaksi kolmesta papista olisi valmis siunaamaan homoparin.
Työryhmä esittää, että piispainkokous antaisi "pastoraalisen toimintaohjeen" niitä tilanteita varten, joissa kirkon työntekijältä pyydetään rekisteröidylle parisuhteelle kirkollista siunaus-ta. Tämä tarkoittaa sitä, että annettaisiin ohjeet siitä, millainen tilaisuus on mahdollinen, tai voidaanko ylipäänsä jonkinlainen tilaisuus järjestää. Nyt papit ovat asiassa tuuliajolla ja parisuhteen siunatessaan liikkeellä omalla vastuullaan.
Mitä pitäisi tehdä yhteistä toimintaohjetta odotellessa? Heikan mukaan piispat voivat antaa ohjeita oman hiippakuntansa papeille. Espoon hiippakunnassa Heikan tämänhetkinen ohje on odottaa, kunnes kirkko tekee asiasta laillisessa järjestyksessä yhteisen päätöksen.
Jos parisuhteen puolesta pidettävä rukoushetki virallistettaisiin, siitä pitäisi työryhmän mukaan olla oikeus omantunnon syistä myös kieltäytyä. Ruotsissa, jossa kirkko siunaa homoparit ja valmistautuu myös heidän vihkimiseensä, pidetään kiinni siitä, että velvollisuutta siunaamiseen ei ole.
Raamattukysymys keskeinen vedenjakaja
Heikka ja Paarma toivoivat pappien tutustuvan työryhmän mietintöön. Siitä voivat heidän mukaansa sekä liberaalit että konservatiivit oppia jotakin. Tavoitteena on, että käytäisiin keskustelua, jossa eri mieltä olevia kuunneltaisiin ja kunnioitettaisiin, ja etsittäisiin yhdessä toimivaa ratkaisua.
Tämä on tärkeää senkin vuoksi, että mietinnön lukemalla selviää, että yhteistä kyllä- tai ei-kantaa ei ole ihan heti odotettavissa.
Varsinainen vedenjakaja on raamatuntulkinta. Mietinnön mukaan on selvää, että Raamatun kanta homoseksuaaliseen käyttäytymiseen on kielteinen. Mielipiteet eroavat siitä, ovatko kyseiset raamatunkohdat aika- ja kulttuurisidonnaisia vai tarkoitettu kirkolle pysyväksi normiksi.
Vanhassa testamentissa miesten välinen yhdyntä on tabu, jota ei sen kummemmin perustella, tai sitten kyse on raiskaustilanteista. Apostoli Paavali puolestaan piti homoseksuaalisuutta luonnonvastaisena.
Monet kristityt kuitenkin ajattelevat, ettei Raamatussa tunneta, saati puhuta homoseksuaalisesta parisuhteesta sellaisena kuin me asian nyt tunnemme. On ihmisiä, jotka eivät pysty rakastamaan kuin samaa sukupuolta olevaa ihmistä, ja homoseksuaalisia parisuhteita, jotka ovat tasavertaisia ja joissa pyritään kunnioittamaan toinen toistaan. Eikö silloin olisi kirkon kannalta paras kannustaa ja tukea pysyviä parisuhteita? monet kysyvät.
Mietinnössä todetaan, että nykytiedon valossa homoseksuaalinen suuntautuminen on monilla ihmisillä niin syvällä persoonassa, ettei kyse ole omasta valinnasta. Voiko se silloin olla moraalinen kysymys? Voiko ihmisen sisimmän olemuksen ja siitä seuraavan käyttäytymisen erottaa toisistaan?
Mietinnön mukaan kaikkien ihmisten kunnioitus, ihmisarvoinen elämä ja oikeudenmukaisuus ovat periaatteita, joita pitää noudattaa suhtautumisessa kaikkiin lähimmäisiin. Homoseksuaalit eivät mietinnön mukaan ole tässä eri asemassa. Jokainen ihminen on Jumalan kuva, ja sellaisena yhtä tärkeä.
Kirkot ja homoseksuaalisuus
Suhtautumisessa homoseksuaalisuuteen on eroja sekä suurten kirkkojen välillä että niiden sisällä. Esimerkiksi ortodoksisuudessa virallinen linja on kielteinen, mutta sielunhoidossa voidaan usein olla avaria. Ortodoksisesta perinteestä löytyy myös samaa sukupuolta olevien parien siunaus, niin sanottu veljes- tai ystävyysliitto.
Tiukimmin homoseksuaalisuuteen suhtautuvista kirkoista osa pitää sitä syntinä. Osa katsoo, ettei homoseksuaaliselle taipumukselle voi mitään, mutta sitä ei saa toteuttaa. Jotkut antavat maallikoille suuremman vapauden parisuhteeseen kuin papeille.
Kirkkoperheistä anglikaaninen kirkko on lähes hajoamisen partaalla. Maantieteellisesti tiukinta suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on Afrikassa.
Luterilaisissa kirkoissa on hajontaa, mutta luterilaiset ovat liberaaleimmasta päästä.
Jaa tämä artikkeli: