Östen Lindström (kuvassa oikealla) käy viikoittain kävelylenkillä Sunassa asuvan Markku Paulamäen kanssa. Kuva: Jukka Granstrom
Pieni työ tuottaa paljon iloa
Näkövammaisten auttaminen antaa sisältöä Östen Lindströmin eläkepäiviin. Tehtävä löytyi seurakunnan kurssilta.
Eläkkeelle jääminen mietitytti Leppävaarassa asuvaa Östen Lindströmiä, joka oli työskennellyt samassa atk-yrityksessä reilut 45 vuotta. Lindström viihtyy erilaisten ihmisten kanssa, ja siksi ajatus pelkästä kotona istumisesta tuntui vaikealta.
”Päätin jo etukäteen, että en jää eläkkeelläkään neljän seinän sisälle. Se päätös helpotti”, Lindström sanoo.
Kun eläkkeelle jäämisen aika koitti, Lindström ilmoittautui Espoon seurakuntien järjestämälle lähimmäispalvelukurssille, jossa perehdyttiin muun muassa näkövammaisten opastamiseen.
Kurssin jälkeen hän liittyi näkövammaisten ja vapaaehtoistyöntekijöiden yhteiseen kimppakävelyrinkiin, joka aloitti maanantaiaamut yhteisellä kävelylenkillä.
Näkövammaisten maailma oli Lindströmille tuttu, sillä hänen appensa sokeutui ennen kuolemaansa. Myös vaimon työ Espoon seudun näkövammaiset ry:n toimistosihteerinä toi asiat lähelle. Lindström mainitsee toimineensa retkioppaana ja avustajana muutamissa järjestön tapahtumissa.
Kävelyporukan hajaannuttua Lindström on kävellyt Sunassa asuvan Markku Paulamäen kanssa, joka on vähitellen menettämässä näkönsä. Miehet tekevät tiistaisin noin puolentoista tunnin lenkin.
"Lähdin vapaaehtoistoimintaan varovaisesti, mutta jäin tähän kiinni. Jostakin syystä näkövammaisilla on positiivisempi näkökulma elämään kuin näkevillä", Lindström sanoo.
Espoon seurakuntayhtymän näkövammaisten diakonissa Tarja Huttunen neuvoo uusia lähimmäispalvelijoita aloittamaan rauhallisesti.
Huttunen tähdentää, että lähimmäispalvelijan oma jaksaminen, perhe ja lähipiiri tulevat ensin. On parempi aloittaa parilla tehtävällä kuussa kuin tukehtua vastuiden alle.
"Silloin tekemisessä säilyy miellyttävä ja sopiva tahti niin, että itsellä on hyvä mieli, eikä ylivastuullinen ja syyllinen olo. Espoon seurakunnissa tässä on mielestäni onnistuttu.”
Päätin jo etukäteen, että en jää eläkkeellä neljän seinän sisälle."
Lähimmäispalvelun kurssilla käydään läpi tarjolla olevia vapaaehtoistehtäviä, kuullaan lähimmäispalvelijoiden kertomuksia ja kuulostellaan, minkälaisista tehtävistä kurssilaiset ovat kiinnostuneita.
Kurssilaiset harjoittelevat vuorovaikutustaitoja sekä muistisairaan, huonokuuloisen ja näkövammaisen ihmisen kohtaamista. Lisäksi he oppivat, minkälaisista tekijöistä yksinäisyys ja luonnollisten verkostojen katoaminen johtuu.
Kurssi purkaa lähimmäispalveluun liittyviä pelkoja. Huttunen muistuttaa, että lähimmäispalvelija ei ole kodinhoitaja, siivooja tai omainen. Sen sijaan hän voi olla kuuntelija, ystävä ja osaltaan pienenä apuna.
"Lähimmäispalvelija kuulee ihmisen tarpeen, mutta hän ei kanna sitä yksin. Taustalla ja tukena on aina seurakunnan työntekijä ja työnohjausryhmä. Jos yhdessä sovittu lähimmäisen apu ei riitä, mietimme yhdessä, mikä olisi hyvä lisätuki.”
Vapaaehtoistyön vaikutukset ovat Tarja Huttusen mukaan tuttuja jokaiselle, joka on mukana lähimmäispalvelussa.
”Olen nähnyt monta kertaa, miten elämän maku paranee, kun yksinäisyyteen tulee rako. Yhden ihmisen kautta maailma, joka on mennyt kiinni, rupeaa aukenemaan."
Toisen ihmisen ilahduttaminen on ollut Östen Lindströmille vapaaehtoistyön suurin anti.
”Tulee hyvä tunne, kun toinen arvostaa sitä, että olen laittanut tähän omaa aikaani. Näin vähällä työllä voin saada paljon aikaan.”
Lindström lisää hyviin puoliin sen, että eläkkeellä ei ole tullut tylsää.
”Tunnen nykyään ihan eri määrän ihmisiä kuin aikaisemmin. Jos mietit asioita avarasti ja tykkäät olla ihmisten kanssa, suosittelen ainakin lähimmäispalvelun kokeilemista.”
Lähimmäispalvelun peruskurssi Tapiolan kirkolla to 12.3. klo 16.30–19.30, la 14.3. klo 10–15 ja to 19.3. klo 16.30–19.30. Ilmoittautumiset 6.3 mennessä p. 09 8050 4433 tai arja.muhin@evl.fi. Hinta 10 e. Katso myös Suurellasydamella.fi
Jaa tämä artikkeli: