– Tänne on täydellisiltä pääsy kielletty, kuvailee Markus Lehtonen Suur-Helsingin seurakuntaa.
Pienistä kirkoista haetaan selkeitä sääntöjä
Pääkaupunkiseudun itsenäiset seurakunnat tavoittavat nuoria aikuisia ja maahanmuuttajia.
Pääkaupunkiseudulla toimii 50–60 itsenäistä seurakuntaa, jotka eivät kuulu mihinkään perinteiseen kirkkokuntaan. Monet niistä ovat karismaattisia, ja lähetystyön ja evankelioinnin korostaminen on niissä yleistä. Joukossa on myös maahanmuuttajien yhteisöjä.
– Itsenäisten seurakuntien selkein yhteinen piirre on se, että jäsenet ovat hyvin aktiivisesti toiminnassa mukana. Seurakuntaidea on toisenlainen kuin vaikkapa luterilaisessa kirkossa. Henkilökohtainen taso ja sitoutuminen korostuvat. Ajatellaan, ettei voi olla kristitty, jos ei osallistu, kuvailee missiologian yliopistonlehtori Pekka Lund Helsingin yliopistosta.
Suurin osa itsenäisistä seurakunnista on pieniä. Suurimpienkin jäsenmäärä on muutamia satoja. Lund arvioi, että pienuus voi olla hengelliselle yhteisölle vahvuuskin, koska pienet yhteisöt ovat usein sisäisesti yhtenäisiä.
– Pieniin yhteisöihin hakeudutaan siksi, että halutaan selkeät säännöt ja tolkkua, kaivataan rajoja ja raameja arvoiltaan väljässä nyky-yhteiskunnassa. Myös vahvojen johtajien tarve vetää ihmisiä näihin yhteisöihin.
Usein itsenäiset seurakunnat ovat eettiseltä opetukseltaan ja raamatuntulkinnaltaan konservatiivisia. Lundin mukaan syy on yksinkertainen: löysät liikkeet eivät pysy koossa.
– Jos saa tehdä ja ajatella mitä tahansa, se ei vain toimi. Lisäksi ihmiset hakeutuvat yleensä samanmielisten seuraan. Ihan yleisesti on havaittu, että uskonnollinen aktiivisuus keskittyy konservatiivisiin liikkeisiin ja laimenee liberaalilla puolella.
Pekka Lund ei pidä itsenäisiä seurakuntia luterilaisen kirkon haastajina.
– Minun mielestäni ne ovat samalla puolella kirkon kanssa yrittäessään löytää uskonnolle paikkaa modernissa yhteiskunnassa.
Hän ei myöskään usko, että uudet yhteisöt veisivät kirkolta jäseniä. Tutkimusten mukaan suurin osa kirkosta eroavista ei liity mihinkään muuhun uskonnolliseen yhteisöön.
Maailmanlaajuisesti itsenäisiin seurakuntiin kuuluu jo enemmän kristittyjä kuin perinteisiin protestanttisiin kirkkoihin ja seurakunnat ovat suuria. Megakirkot eivät ole vain amerikkalainen ilmiö, vaan niitä on myös esimerkiksi Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Suomessa ainoa megakirkon kokoluokkaa lähestynyt seurakunta on Lundin mukaan ollut Nokia Missio.
Pääkaupunkiseudun itsenäiset seurakunnat tavoittavat nuoria aikuisia ja maahanmuuttajia. itsenäisistä seurakunnista suurin on Suur-Helsingin seurakunta, jossa on noin 600 jäsentä. Sen toiminta alkoi Tikkurilassa 1990-luvun alussa. Nykyisin seurakunnalla on tilat Helsingin Kalliossa.
– Teemme lähetystyötä kalliolaisten hipstereiden keskuudessa, luonnehtii pastori Markus Lehtonen.
Hän esitteli Suur-Helsingin seurakunnan toimintaa Suomen Ekumeenisen Neuvoston järjestämässä seminaarissa syyskuussa. Lehtosen mukaan toiminnassa on mukana erityisesti nuoria aikuisia ja lapsiperheitä.
Seurakunnan kynnystä on haluttu madaltaa esimerkiksi niin, että tilat eivät muistuta perinteisiä kirkkotiloja ja musiikki on lähellä samaa soittolistamusiikkia, jota kaupalliset radiokanavat soittavat.
– Emme halua, että kukaan saa tänne tullessaan kulttuurishokin, Lehtonen sanoo.
Jaa tämä artikkeli: