Junarata on Benjamin ja Kimmo Penttisen yhteinen harrastus.
Pienoiskoossa
Puistolalaisen omakotitalon pihavarastossa on runsaan kolmen neliömetrin suuruinen pienoismaisema, jossa kiertää kaksi junarataa. Miniatyyrikylästä löytyy tunneleita, pieniä alppitaloja ja kirkko. Varaston nurkassa kohoaa valtavankokoinen vuori, Matterhorn, jonka valmistamiseen tarvittiin muun muassa rautakehikko, sanomalehtiä, sideharsoa ja spraymaalia.
Junaradan omistaja, 11-vuotias Benjamin Pettinen on asentanut pienet valot juniin ja radanvarren rakennuksiin. Benjaminin isä on veistänyt maisemaan vuoristoa styroksista. Suuren Matterhornin äiti ja isä rakensivat ja maalasivat yhdessä.
Isältä pojalle
Benjaminin isä Kimmo Pettinen sai pienenä poikana lahjaksi sähköjunaradan. Muut leikit kuitenkin kiinnostivat häntä enemmän. Kun Benjamin oli 7-vuotias, Kimmo antoi radan hänelle.
— Ensimmäisen radan rakentamisessa Benjamin tarvitsi apua, mutta nykyisen radan hän on rakentanut itse, Kimmo kertoo.
Pienoisrautatien junat ja radan vaihteet ovat digitalisoituja. Alppikylässä kun ollaan, maisemaan kuuluvat yläilmoissa liikkuvat gondolihissit.
— Rata ei tule luultavasti koskaan valmiiksi, Benjamin arvioi.
Hänen kädessään oleva uusi ohjain on yksi askel radan jatkuvassa kehitystyössä. Ohjaimen avulla voi muun muassa säätää junien jarrutusmatkan. Pari uutta alppitaloa odottaa kokoamista. Yhden talon rakentamiseen kuluu helposti päivän verran aikaa.
Benjamin on rakentanut itselleen pyörien päällä kulkevan lavan. Sen päällä maaten on helpompi tehdä sähkötöitä pöydän alla.
— Rakentelussa tarvittavaa tietoa olen löytänyt lähinnä netistä, Benjamin kertoo.
Alppikylä Sveitsistä
Pettisen perhe muutti vuonna 2008 vuodeksi Sveitsiin Kimmon työn vuoksi. Tuon vuoden aikana Benjamin innostui pienoisjunaradoista toden teolla. Hänellä oli iso huone, jonne oma rata mahtui helposti.
Sveitsissä vietetty aika on syynä siihen, että Benjamin rakensi junaradan ympärille talvisen alppimaiseman. Tosin asiaan vaikutti myös se, että hänen äitinsä on ihastunut alppityylisiin taloihin. Perheen palattua Suomeen junarata ei enää mahtunut pojan huoneeseen, mutta hän sai luvan pystyttää sen pihalle rakennettavaan lämpimään varastoon.
Benjaminin harrastuksen ansiosta varaston rakennusprojekti vauhdittui. Benjamin oli isän mukana tekemässä varaston pohjatöitä lapion kanssa. Junarata ehti olla laatikoissa vain puolisen vuotta, kun sille jo saatiin sopiva tila.
Elektroniikkaliikkeessä Benjamin osaa itse kertoa myyjälle, minkälaisia vastuksia ja komponentteja hän tarvitsee rataansa varten. Isän tehtäväksi jää vain ostosten maksaminen. Poika on myös itse hankkinut rahaa harrastukseensa leikkaamalla pihanurmikkoa. Koulumenestystäkin palkitaan rahallisesti.
— Roskapussin viemisestä ei makseta. Se kuuluu velvollisuuksiin, Kimmo linjaa.
Osia stereoista
Benjaminin mukaan rakentelu on tärkeämpää kuin junilla ajelu. 8-vuotias pikkusisko on joskus käynyt katsomassa rataa, mutta hän ei ole innostunut siitä.
Pienoisrautatie on melko kallis harrastus. Yhden digitaalisen veturin hinta on sadasta eurosta ylöspäin. Paljon voi myös tehdä itse ja melkein ilmaiseksi. Radan maisemaa kaunistava luistinrata on peili, jota reunustava vanukerros toimii lumihankena. Yksi tunneleista on tehty taivuttamalla tunnelin muoto kanaverkosta, ympärille on kiinnitetty sanomalehteä ja lopuksi koko komeus on maalattu harmaaksi.
Keskellä kiertävä pienempi rata on Benjaminin kummisedän vanha. Kummisedältä hän sai myös vanhat stereot, joista löytyi osia junaradan rakennelmiin.
Alkuperäinen junarata, jonka Benjamin sai isältään, on varaston hyllyllä. Vanha rata ei sellaisenaan sovi yhteen uudempien junaraiteiden kanssa. Hän ei aio luopua vanhan radan raiteista.
— Näitä voi vielä käyttää jossain, Benjamin tuumii.
Jaa tämä artikkeli: