Pientä nöyryyttä
Haluaisin kommentoida Vantaan Laurin pääkirjoitusta 15.10. Ihmisen kokemusmaailmaa ei tietenkään mikään molekulaarinen selitys voi muuttaa. Tämä on niin ilmeinen totuus, että ihmettelen, miten usein siitä joutuu huomauttamaan.
Rakkaus, esteettiset elämykset tai vaikkapa halu kirjoittaa kirjoja ovat ominaisuuksia, jotka määrittävät ihmisyytemme. Vaikka niillä ei ole sisäistä, absoluuttista arvoa, kenties evoluution ansiosta me arvostamme niitä, ja se riittää meille.
Me kuuntelemme sinfonioita yksinkertaisesti siksi, että molekyylikoneemme reagoivat niihin tavoilla, jotka aiheuttavat meille mielihyvää. Mitään erityistä metafysiikkaa ei tähän sisälly. Myöskään tieteellä ei ole sen kummempaa arvoa kuin se, minkä me ihmisinä olemme valmiit sille antamaan.
Toivotan hyvää syksyä Vantaan Laurille ja muistutan vielä, että pieni nöyryys ja armeliaisuus ei koskaan olisi pahasta.
Jaa tämä artikkeli: