Pihlajanhapan
Jos Jeesus olisi elänyt Suomessa, hän ei olisi välttänyt puhuttelemasta pihlajanmarjaa. Niin punainen se on ja täplittää maisemaa juuri sillä ratkaisevan raskaalla hetkellä, kun suomalainen kutistuu silmunsa sisään.
Suorapuheinen kun oli, Jeesus olisi kysynyt: Pihlajanmarja, miksi olet niin hapan? Kitkeryydelläsikö yrität turvata selustasi? Mitä suotta piilottelet sitä, mitä sisälläsi on? Jokainen, joka maistaa sinua, saa joka tapauksessa tietää.
Minä kyynisyyteen käpertyjä kokoilisin vastauksen sanoja. Totta, varjelen kuoreni alla hapanta tyytymättömyyttä juuri siksi, että en halua luopua siitä. Kuvittelen, että innostumaton kriittisyys on voimavara, jonka varassa selviän huomisesta paremmin.
Minua hämmentäisi, kun Jeesus poimisi minut kurtistuva terttu kerrallaan, kantaisi keittiöönsä ja panisi hillokattilaan pehmenemään. Sitten hän panisi sen tarjolle, ja moni ottaisi minusta lusikallisen tai kaksi vuosien kypsyttämän elämänsä mausteeksi.
”Hyvää,” sanoisivat he Jeesukselle. ”Niin kuin sinun keittiöstäsi aina. ”
En pistäisi omaa lusikkaani soppaan. Antaisin sen, mikä ei pehmene, mennä mäskin mukana.
Jaa tämä artikkeli: