Enni Mustonen tutki Paimentyttö-romaania varten muun muassa 1800-luvun topografisia karttoja.
Pikkupiikana Topeliuksen perheessä
Enni Mustonen: Paimentyttö. Otava 2013.
Paimentyttö kertoo Ida Erikssonista, jonka koti on Sipoon Karhusaaressa. Eletään 1890-lukua ja tyttö jää orvoksi 13-vuotiaana. Hänestä tulee navettapiika Östersundomin kartanoon ja sitten pikkupiika kirjailija Zachris Topeliuksen vanhuudenkotiin Björkuddeniin.
– Idan tarina on fiktiota, mutta se, mitä hänelle tapahtuu, tapahtui oikeasti monille tuon ajan orpotytöille, Enni Mustonen kertoo.
Lisäksi se, mitä kirja kertoo todellisista historian henkilöistä, pohjautuu faktaan.
– Joudun tekemään jokaisen historiallisen romaanini eteen paljon taustatyötä. Tutkijan koulutus on minulle siunaus ja kirous, Mustonen hymähtää.
Ei ole mikään salaisuus, että kirjailijanimen takana on filosofian tohtori Kirsti Manninen. Kirjailijan, kustantajan ja tietenkin myös lukijoiden välisen sopimuksen mukaisesti Kirsti Manninen kirjoittaa ja julkaisee tutkimuksia, dekkareita ja lastenkirjoja ja Enni Mustonen romaaneja.
– Lukijat tietävät, että Enni Mustonen kertoo tietyllä tyylillä, minä-muodossa. Voidakseni tehdä niin hankin kokemuksia monenlaisista asioista. Olen myynyt kyläkaupassa ja tehnyt navettatöitä.
Paimentyttöä varten kirjailija tutki 1800-luvun topografisia karttoja ja kävi tapahtumapaikoilla.
1800–1900-lukujen taitteessa lähes jokaisella sivistyssuvulla oli luottopiikansa. Usein hän periytyi tyttären perheeseen tai sisarukselta toiselle.
– Säätyläisrouvien ja perheenäitien tärkeä keskustelunaihe ja huoli oli, mistä löytää hyvä palvelija.
Näin siirryt 1800-luvun Sipooseen: ”Eliminoi umpeen kasvaneet merenlahdet ja uudet tielinjat. Entiset tiet ovat nykyään pieniä sivukujia.”
Jaa tämä artikkeli: