Pintataso ei riitä

Tunnekeskeisessä pariterapiassa heitetään kaikki peliin.

• 08.02.2012 12:31
• Nina Riutta
• Matti Pikkujämsä

Vantaan seurakuntien perheneuvonnassa alkaa uudentyyppinen parisuhdekurssi, jossa tavoitteena on ymmärtää, mitä on rakkaus, ja vahvistaa tunneyhteyttä parin välillä. Ei mikään pieni haaste. Ryhmän vetäjänä toimii perheneuvoja, paripsykoterapeutti Riitta Tapionsalo.

— Aikuisten välistä rakkautta pidetään monesti mysteerinä, vaikka se on kaikista merkittävin henkiinjäämisen koodi, Tapionsalo sanoo.

Tunnekeskeisellä parisuhdekurssilla lähdetään tutkimaan omia ja kumppanin tunteita ja tarpeita, opetellaan tunnistamaan ja pysäyttämään suhteessa pyöriviä negatiivisia kehiä ja aletaan rakentaa myönteistä ja rakastavaa sidettä kumppaniin. Kaikki tämä tapahtuu keskustelemalla.

Kanadalainen psykologian professori Susan M. Johnson alkoi kehittää tunnekeskeistä pariterapiaa 1980-luvulla. Terapia perustuu kiintymyssuhteisiin.

— Alun perin kiintymyssuhteita on tutkittu vanhemman ja lapsen välillä, mutta nykytiedon valossa aivan samanlaiset mekanismit toimivat myös parisuhteessa. Ihmisellä on synnynnäinen tarve kiintymyssuhteeseen, toteaa Tapionsalo.

Kun parisuhteessa tunneyhteys on heikoilla, sitä pyritään korjaamaan.

— Lähelle haluamisen tarvetta voi purkaa valittamalla, syyttämällä ja puuttumalla epäkohtiin. Kuulostaa luotaantyöntävältä, mutta pohjalla on tunne siitä, että läheisyys on uhattuna, Riitta Tapionsalo sanoo.

— Kumppani voi taas kokea toisen negatiivisuuden ja syyttelemisen niin uhkaavaksi, että vetäytyy ja on hiljaa, vaikka hänen sisällään voi olla paljonkin tunteita.

Ulospäin näyttää siltä, että vaikeneva ja vetäytyvä ei tunne mitään. Se vahvistaa syyttelevän pelkoa siitä, että yhteys on vaarassa. Vaikeneva puolestaan yrittää suojella suhdetta sillä, ettei päästä tilannetta isommaksi konfliktiksi. Näin pariskunta ruokkii toisiaan puolin ja toisin. Turvallinen tunneside murenee, eikä enää voi sanoa, mistä kaikki alkoi.

— Toisen reagoinnit vaikuttavat, ja niistä tehdään helposti negatiivisia tulkintoja omien pelkojen ja huolien kautta. Kun tällaiset kehät toistuvat, niitä voi olla aika vaikea pysäyttää.

— Juutumme tuhoaviin keskusteluihin, kun emme ymmärrä, että parisuhde on tunnesuhde. Saatamme lähettää hämmentäviä viestejä, emmekä aina ole tietoisia, miten vaikutamme kumppaniimme tai mitkä ovat omat ja toisen tarpeet, Tapionsalo selittää.

Hänen mukaansa tunnetason peruskysymykset tällaisella negatiivisella kehällä ovat: Olenko tärkeä? Kelpaanko minä?

Yksi tavoite tunnekeskeisellä parisuhdekurssilla on, että pyritään tunnistamaan, mikä on oma tyypillinen tapa reagoida. Mitä minä teen? Mitä sinä teet? Meillä jokaisella on kohtia, jotka voivat olla toiselle yllättäviä.

— Arat kohtamme voivat olla tosi pieniä, itsekään ei välttämättä tunnista, mistä ne tulevat. Pelkästään kumppanin pään kääntäminen tai huolimaton huomautus saattavat nostaa jonkun vanhan pettymyksen tunteen. Se voi tulla pariskunnan aikaisemmasta vuorovaikutustilanteista tai edellisistä suhteista, tai siinä voi olla jotain tuttua lapsuudesta, Riitta Tapionsalo kertoo.

Parisuhteen vuorovaikutuksessa näemme usein vain pintatason, sen, mitä tapahtuu: toinen huutaa ja toinen on hiljaa. Syvemmällä, ihmisen tunnemaailmassa voi olla esimerkiksi pelkoa, pettymystä, surua tai yksinäisyyttä.

— Negatiivisilla kehillä yritetään kovasti tuoda itseä tiettäväksi, mutta ei uskalleta puhua omista läheisyyden ja kiintymyksen tarpeista. Näin kumppaneista tulee vihollisia, jotka taistelevat toisiaan vastaan. Kurssin tavoitteena on nähdä tämä pariskunnan yhdessä aikaansaama kehä. Se on se vihollinen, joka uhkaa ja tulee heidän läheisyytensä väliin.

— Voi miettiä, miten kumpikin suhteessa toimii, kun sen sijaan että pääsisi lähelle, joutuukin kauemmaksi toisesta. Jokaisen ihmisen perustarve on kuitenkin tulla hyväksytyksi, rakastetuksi ja vastaanotetuksi.

Tilanne, jossa vain toinen selvittää parisuhdetta ja etääntymistä siinä, on epäreilu.

— Siinä toimivat vanhat roolit. Onhan tosi raskasta, jos toinen joutuu hoitamaan ongelman selvittämisen aivan kuin kumppani ei olisi siihen osallinen, muutoin kuin asioiden ollessa hyvin.

— Tehokkainta olisi yhteisesti katsoa, miten kumpikin tilanteessa toimii. Tunnekeskeinen pariterapia korostaa molempien vastuuta hakematta syyllisiä, Tapionsalo sanoo.

Tunnekeskeiselle parisuhdekurssille ei kannata lähteä, jos toinen on innostunut ja toinen ei. Kurssi vaatii sitoutumista ja siellä tehdään yhdessä tehtäviä.

— Mutta se riittää, että haluaa hakea läheisyyttä toiseen ja suhteen syventämistä.

— Lähtökohta on, että kurssilla katsotaan suhdetta ja itseä vähän syvemmältä. Parin kannattaa keskustella, ovatko he tosissaan kiinnostuneita ja tuntuuko siltä, että tässä vaiheessa elämää on valmis ottamaan riskin, koska tietynlaista riskinottoahan parisuhteen syventäminen on. Pintataso ei riitä, Riitta Tapionsalo sanoo.

Kurssin edetessä ja parisuhteen kuvion muuttuessa — kun tulee paremmin nähdyksi ja kuulluksi — turvallisuus lisääntyy.

— Pariskunnalle tulee luottamus siihen, että me olemme samalla puolella ja pyrimme samaan suuntaan. Se vaikuttaa myös kykyyn ratkoa suhteen ongelmia. Ja kun on riittävän turvallinen, voi olla toisesta erillinen.

Kiinnostuitteko?

Tunnekeskeinen parisuhdekurssi alkaa ke 18.4. seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksessa, Unikkotie 5 a A. Kurssi kokoontuu tiistai- ja keskiviikkoiltaisin yhdeksän kertaa huhti–kesäkuussa. Ohjaajana on perheterapeutti Riitta Tapionsalo.

Kurssille otetaan kahdeksan pariskuntaa ja hakevat parit haastatellaan etukäteen. Kurssilaisilta edellytetään osallistumista jokaiseen kertaan. Kurssi on ennaltaehkäisevä eikä se sovi akuutissa kriisissä tai erouhan alla oleville pareille. Kurssin aikana luetaan Susan M. Johnsonin kirja Kunpa sinut tuntisin paremmin. Keskustelemalla tunnekeskeiseen parisuhteeseen.

Tiedustelut ja ilmoittautumiset 23.3. mennessä perheasiain neuvottelukeskukseen p. 09 830 6330, riitta.tapionsalo@evl.fi tai p. 050 347 6451. Kurssi on maksuton.