New Yorkin Harlemista tuli nopeasti USA:n afro-amerikkalaisten pääkaupunki. Mustia alkoi muuttaa alueelle vuonna 1904 ja jo 1930 asukkaista 70 prosenttia oli mustia.

Mustien asukkaiden määrän kasvaessa alkoi syntyä myös heidän omaa musiiikkikulttuuriaan. 1920- ja 1930-luvuista puhutaan Harlemin huippukautena.

Yökerhoissa soi jazz. Itse Duke Ellington soitti Cotton Clubilla, jonka asiakkaiksi kelpasivat kuitenkin vain valkoiset. Toisissa paikoissa ei maksavan asiakkaan värillä ollut väliä. Oman osansa juhlahumusta kääri liiveihinsä mafia.

Harlemin huippukauden musiikintekijöihin kuului myös jazzpianisti, laulaja, säveltäjä ja koomikko Thomas Wright ”Fats” Waller.

Wallerin sävellyksiä on kuultu tänä syksynä Teatteri Vantaassa, jossa hänen teoksistaan koottu musikaali Ain’t Misbehavin’ vie yölliselle tutkimusmatkalle 1920- ja 30-lukujen Harlemiin. Musiikkina soi jazz, swing ja blues.

Harlemin musiikillinen ilotulitus ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Valkoiset jättivät Harlemin asuinpaikkanaan 1960-luvun alkuun mennessä. Vuosikymmeniin heidän ei ollut turvallista poiketa ränsistyvään kaupunkiin. Se jätettiin melkein suosiolla köyhille, huumeidenkäyttäjille ja rikollisille.

Harlemin uusi nousu alkoi 1990-luvulla muun muassa korjaamisen ja rakentamisen myötä. Harlemin esittelyissä ei unohdeta mainita, että USA:n entisellä presidentillä Bill Clintonilla on siellä toimistonsa.

Ain’t Misbehavin’ -musikaali 17.12. asti Teatteri Vantaassa