Pisteliäitä havaintoja
Chris Cleave: Little Been tarina. Gummerus 2011.
”Useimmiten minä toivon, että olisin Britannian punta enkä afrikkalaistyttö.” Näin alkaa nigerialaisen Little Been tarina, ja se kiteyttää koko kirjan katkeransuloisen tunnelman. Peloissaan oleva pikkukylän tyttö Little Bee kohtaa rannalla brittituristi Sarahin. Heidän elämäntarinansa kietoutuvat yhteen tavalla, joka selviää vasta muutaman vuoden kuluttua Britanniassa, jonne Little Bee saapuu laittomana pakolaisena.
Chris Cleaven toinen romaani on ollut menestys monessa maassa. Tarina tempaisee mukaansa, ennen kaikkea Little Been mustan huumorin ja kipakoiden havaintojen ansiosta. Myös kirjan sivuhenkilöt ovat kiinnostavia ja tekevät kirjan kielestä värikästä.
Little Been tarina kuvaa suorasanaisesti sitä, kuinka erilainen on afrikkalaisen pienen kylän tytön ja koulutetun lontoolaisnaisen ihmisarvo. Vaikka olisi kuinka rohkea, älykäs ja huumorintajuinen, pakolaiskeskuksessa afrikkalaistyttö on vain ihmismassaa, josta pitäisi päästä eroon.
Ihmiset kyllä yrittävät ymmärtää erilaisuutta ja auttaa toisiaan, mutta se on vaikeaa, kun lähtökohdat ovat niin erilaiset. Kuten Little Bee kuvaa toiset haaveilevat jännityksestä ja viidakon eläimistä, toisille suurin haave on se, että saisi jääkaapin ja elämän, jossa ei ole jännitystä.
Toisaalta Little Been ja Sarahin tarinat osoittavat, että elämä tuo jokaisen eteen suruja, joista voi selviytyä toisten ihmisten avulla ja että suruja ei voi vertailla.
Jaa tämä artikkeli: