Erkki ja Maire Luoma-Ahon mielestä hyvässä parisuhteessa saa riidellä.
Pitkään yhdessä
Maire ja Erkki Luoma-Aho viettävät toukokuussa 45-vuotishääpäiväänsä. Ensimmäisen kerran pariskunta tapasi vuonna 1959 Erkin kotikylällä Vimpelissä. Maire oli saanut pitäjän seurakunnasta harjoittelupaikan, ja kirkkoherran pyynnöstä hän lähti kysymään Erkkiä poikatyöntekijäksi seurakuntaan.
— Suostuin tehtävään yksinomaan Mairen takia, Erkki sanoo nyt.
Parin seurustelu ei alkanut vielä tuona kesänä. Syksyllä Erkki lähti Helsinkiin opiskelemaan sosiaalipolitiikkaa ja Maire jatkoi nuoriso-ohjaajan opintoja Järvenpäässä.
Myöhemmin heidän tiensä kohtasivat kuitenkin uudelleen. Naimisiin he menivät vuonna 1965. Seuraavana vuonna syntyi esikoistytär Kirsimaria, parin vuoden kuluttua kuopus Ville.
— Haastavinta parisuhteessa oli silloin, kun halusi tehdä työtä ja lapset olivat pieniä, Maire sanoo.
Kompromissien tekoa
69-vuotiaan Mairen ja 73-vuotiaaan Erkin mielestä erimielisyydet kuuluvat hyvään parisuhteeseen.
— Kaikista asioista ei tarvitse olla samaa mieltä, eikä riitelemistä tarvitse pelätä, Maire sanoo.
Erkki muistaa Mairen rikkoneen kerran riidan aikana lautasen.
— Ei se ollut lautanen, kulta, vaan iso kukkaruukku, Maire korjaa.
Erkki miettii, että pariskunnan välille on tullut erimielisyyksiä ainakin rahankäytöstä.
— No, ei ehkä enää nykyään siitä, Maire sanoo.
— Niin, se on taas niitä asioita, jotka eivät enää ole niin tärkeitä, Erkki toteaa.
Mairen on ollut vaikea oppia hyväksymään Erkin tarve olla välillä omissa oloissaan. Vanhemmiten pari on oppinut tekemään kompromisseja.
— Valitaan sellainen elokuva tai ooppera, joka sopii molemmille, Maire sanoo.
Molemmat ovat sitä mieltä, että toinen pitää hyväksyä sellaisena kuin hän on.
— Erkki ei latele minulle polvillaan palavia rakkaudentunnustuksia, mutta hän laittaa minulle joka päivä ruuan, Maire sanoo.
— Ei toisen muuttaminen niin helppoa ole. Itseään voi muuttaa. Sen ymmärtäminen kai on sitä vanhenemista, Erkki pohtii.
Kaikkein tärkein ihminen
Mairen eläkepäivät kuluvat vapaaehtoistyön parissa. Hän toimii muun muassa iltapäiväkerhossa mummona, mielenterveyspotilaan tukihenkilönä ja Kirkon Ulkomaanavun vapaaehtoisena. Erkki tapaa useamman kerran viikossa ystäväporukkaa, jonka kanssa hän pelaa pesäpalloa ja sulkapalloa.
Pariskunnan luona käy usein vieraita, ja he pitävät tiiviisti yhteyttä Helsingissä asuviin lapsiinsa sekä 14-, 17- ja 18- vuotiaisiin tyttärenpoikiin.
— Oma puoliso on kuitenkin se kaikkein tärkein ihminen, Maire sanoo.
Työelämässä ollessaan Maire seurasi läheltä hajonneita perheitä. Hän työskenteli myös jonkin aikaa jenginuorten parissa. Erkki puolestaan teki työuransa Vammaishuollon palveluksessa.
— Vanhempina me olimme ylihuolehtivia ja elimme ehkä liikaakin lasten ehdoilla. Se johtui varmaankin siitä, että me molemmat näimme työssämme rankkojakin ihmiskohtaloita, Maire kertoo.
Tällä tietämyksellä Erkki viettäisi perheensä parissa vielä enemmän aikaa.
— Nuoruudessa omat tekemiset ja ajatukset vievät paljon energiaa. Kyllä lapset, ystävät ja sosiaaliset suhteet pitäisi osata asettaa aina työn edelle, hän sanoo.
Toisen kautta ei voi elää
Pari vuotta sitten Mairelle laitettiin sydämentahdistin.
— Se oli minulle meidän suhteemme vakavin paikka. Siinä sai esimakua luopumisen tuskasta, Erkki sanoo.
— Mutta koomasta herättyään Maire oli heti oma itsensä. Hän pyysi kirjoitusvälineitä, huulipunaa ja nättiä yöpaitaa itselleen, Erkki muistelee hymyillen.
Erkki ja Maire ovat asuneet Vantaan Kivimäen kodissaan 38 vuotta. Nyt suunnitelmissa on muutto kerrostalokotiin. Vimpelin kesämökistä, Erkin kotitalosta, he luopuivat jo runsas vuosi sitten.
Läheisyys on tärkeää myös pitkässä parisuhteessa.
— Erkki haluaisi, että menisimme aina yhdessä ajoissa nukkumaan, kuuntelisimme radiosta vaikkapa illan oopperaa, ja minä rapsuttaisin häntä.
Pariskunta ei vielä ole päättänyt, miten he viettävät tulevaa hääpäiväänsä. Eivät ainakaan samalla tavoin kuin 18-vuotishääpäivää. Silloin Maire osti Erkille lahjaksi kilin, joka tepasteli töistä tullutta aviomiestä vastaan omakotitalon eteisessä.
— Vein sen vuohen melko pian Kytäjän kartanolle, Erkki kertoo.
"Ei se riidan aikana rikkomani tavara ollut lautanen, kulta, vaan iso kukkaruukku."
Jaa tämä artikkeli: