Hanna Pinomaan mielestä tunnekeskeisellä pariterapialla saadaan aikaan pysyviä muutoksia.
Pohjimmainen tunne
Hanna Pinomaa auttaa pariskuntia havaitsemaan negatiivisen kehän.
Onko tuttu tilanne parisuhteessa: toinen kritisoi kärkkäästi ja toinen pakenee paikalta ja vetäytyy? Ajatuksissa molemmilla on: miksi sen aina pitää tehdä noin?
Psykologi, paripsykoterapeutti Hanna Pinomaa käsittelee työssään muun muassa edellisen kaltaisia tilanteita. Hänen työotteensa on hiukan erilainen kuin mihin yleensä on totuttu. Hän lähestyy parisuhteen ongelmia tunnekeskeisesti.
— Vauvalle on tärkeä saada kokea kiintymyssuhde äitiin, jotta hän kasvaisi ja alkaisi luottaa ulkomaailmaan. Periaatteessa aikuisten suhteessa on kyse samasta asiasta. Jos parisuhde on yksikkö, joka toimii vain ulkoisen käyttäytymisen perusteella, se ei useinkaan kestä kriisitilanteissa, selvittää Pinomaa tunnekeskeisen pariterapian taustaa.
— Mutta muutos ei synnykään oivalluksen vaan tunnekokemuksen kautta. Parisuhteen pitäisi olla turvallinen paikka.
Parisuhdeterapiaa tarvitaan
Hanna Pinomaa tutustui tunnekeskeiseen pariterapiaan 2000-luvun alussa. Kanadasta lähtöisin oleva terapiamuoto kolahti häneen heti.
— Väestöliitto järjesti paripsykoterapiakoulutuksen. Tunnekeskeisen pariterapian opinnot suoritin Kanadassa ja Yhdysvalloissa.
— Perustimme kollegoitteni kanssa myös opintopiirin, joka kokoontuu edelleen. Alussa kokoontumisemme oli lähinnä sitä, että käänsimme tunnekeskeisen pariterapian kirjallisuutta suomeksi.
Pinomaa kertoo, että viimeisen viiden–kuuden vuoden aikana parisuhdeterapian kysyntä on kasvanut. Myös asenne terapiassa käymiseen on muuttunut. Enää se ei ole leimaavaa. Nykyisin ymmärretään, että joskus elämässä voi olla tilanteita, jolloin ulkopuolinen apu on tarpeen.
Saanko olla turvassa?
Psykodynaamisessa terapiassa käyttäytymisen syitä haetaan omista lapsuuden kokemuksista. Tunnekeskeisessä pariterapiassa oma historia kulkee mukana, mutta se ei ole pääasia. Tarkoituksena on löytää ja uskaltaa tunnustaa kriisitilanteessa pohjimmaiset, aidot tunteet, joita silloin kokee.
— Mikä on kritisoivan pohjimmainen tunne? Entä vetäytyvän?
— Puolisolla, joka vetäytyy, on tunne siitä, että hän ei ole riittävä tässä suhteessa, ei kelpaa, tekee niin tai näin, niin aina väärinpäin. Kritisoiva taas saattaa pelätä menettävänsä toisen. Usein kyse on siitä, että saako ylipäätään olla suhteessa turvassa, Hanna Pinomaa sanoo.
Ihmisillä on kipupisteitä ja herkkiä kohtia ja jotkut tilanteet laukaisevat turvattomuuden tunteen. Jos pariskunta ei puhu suoraan eikä käsittele asioita, suhteeseen muodostuu helposti negatiivinen kehä.
— Esimerkiksi jos toinen puoliso on paljon poissa kotoa, kotona olevalle puolisolle tulee yksinäisyyden tunne. Pohjalla on kysymys: olenko toiselle tärkeä? Omista todellisista tunteista on kuitenkin vaikea puhua, ja siksi tunne tulee ilmi usein suuttumuksena: taas sä olet myöhässä!
— Tyypilliset negatiivisen kehän peruskysymykset ovat: Voinko olla turvassa? Olenko sinulle tärkeä? Pohjimmiltaan kritisoiva puhe ja toisaalta vaikeneminen ovat yrityksiä pelastaa suhde. Mutta joka kerta kun toinen kritisoi ja toinen vetäytyy, negatiivinen kehä vahvistuu.
Uskalla sanoa ääneen
Tunnekeskeisessä pariterapiassa terapeutti auttaa pariskuntaa hahmottamaan negatiivisen kehän ja löytämään pohjimmaiset tunteet. Kun ne löytyvät, on helpompi katkaista kehä jo heti alkuunsa.
— Vetäytymällä toinen sulkee puolisonsa ulkopuolelle. Ja mitä enemmän toinen sulkee ulkopuolelle, sitä enemmän toinen huutaa, Hanna Pinomaa kuvaa.
— Tällaisessa tilanteessa puolisoiden pitäisi ottaa vastuu omista tekemisistään. Molempien täytyisi ymmärtää, että omalla käyttäytymisellään vaikuttaa toiseen. Pohjalla on kysymys siitä, uskalletaanko sanoa ääneen, että tarvitsee toista, vai pitääkö selvitä yksin.
Kun parisuhde on turvallisella pohjalla, uskaltaa lähettää selvän signaalin omasta tarvitsevuudestaan ja toinen pystyy ottamaan sen aidosti vastaan.
— Nykyaikana tunnesuhteet vääristyvät, kun meitä vaaditaan olemaan itsenäisiä ja riippumattomia. Pitää pärjätä yksin eikä saa tarvita ketään. Mutta hyvässä parisuhteessa saa olla tarvitseva.
Hanna Pinomaa luennoi to 27.1. kirkon perheneuvojien neuvottelupäivillä Helsingissä.
Jaa tämä artikkeli: