Elias Kuosmanen haastaa itsensä ja treenaa kovaa.
Poika painimatolta
Elias Kuosmanen, 16, voitti kreikkalais-roomalaisen painin kadettien eli alle 17-vuotiaiden MM-kultaa Unkarissa viime elokuussa. Kilpailuissa alle 85-kiloisten sarjassa paininut ei uskonut saavuttavansa kisoissa kultamitalia.
— Toisen ottelun jälkeen MM-kulta alkoi kuitenkin tuntua mahdolliselta, Elias toteaa.
Loppuottelu oli tiukka, ja maailmanmestaruus ratkesi vasta kolmannen painijakson lopulla. Tänä vuonna Eliaksen tavoitteena on uusia kadettien maailmanmestaruus sekä saavuttaa Pohjoismaiden ja Euroopan mestaruudet.
— Pohjoismaiden mestaruutta arvostetumpi EM-kulta on tämän kauden suurin tavoitteeni, painijalupaus kertoo.
Oppia paremmilta
Elias muistelee olleensa 4- tai 5-vuotias aloittaessaan painiharrastuksen. Koska isoveli oli aloittanut urheiluharrastuksen, Eliaskin halusi.
— Paini oli ainoa laji, johon pääsin niin pienenä mukaan, hän sanoo.
Rekolan Raikkaassa harrastuksensa aloittanut Elias paini pitkään Korson Vedon riveissä. Kuluvan kauden alussa hän siirtyi edustamaan Järvenpään Voimailijoita.
Menestystä lajin parissa alkoi tulla vasta toissa kauden lopulla, jolloin Elias pääsi edustamaan kansainvälisiin kisoihin. Suomen mestaruuden hän saavutti viime keväänä.
Nuorempana Elias hävisi lähes kaikki ottelut. Ikäisekseen isokokoinen Elias joutui usein ottelemaan itseään vanhempien poikien kanssa.
— Olen ottanut paremmista oppia, hän sanoo nyt.
Sotungin lukion urheilulinjalla opiskeleva Elias harjoittelee noin 12 kertaa viikossa. Harjoitusohjelma ei ole pelkkää painia. Elias käy myös punttisalilla, uimassa ja juoksemassa.
— Nyt talvisäällä en pyöräile. Hiihtämistä olen kokeillut kerran tänä talvena, hän sanoo.
Välillä on naama rutussa
Vantaan Kuusikossa asuva Elias muuttaa pian Rekolaan. Perheen valmistumassa oleva omakotitalo on rakennettu Eliaksen isovanhempien naapuriin. Vapaa-ajallaan Elias on ollut töissä uuden kodin rakennustyömaalla.
— Olen oppinut siellä työmiesten apupoikana kaikenlaista. Olen maalannut, hionut, kiinnittänyt listoja ja asentanut parkettia, Elias luettelee.
Eliaksen isoveli ja pikkuveli pelaavat koripalloa. Veljessarjan keskimmäinen on perheen ainoa painija. Äiti ja etenkin isä kuljettavat häntä treeneihin. Isä myös käy usein katsomassa Eliaksen otteluita. Hän oli katsomassa ottelua silloinkin, kun Elias paini MM-kultaa. Äiti hoitaa pyykinpesun ja laittaa ruokaa.
— Laitan kyllä itsekin aika usein ruokaa itselleni, Elias kertoo.
Ala-asteikäisenä Elias harrasti myös jalkapalloa. 12-vuotiaana hän sai rasitusvamman, minkä jälkeen hän ei enää palannut jalkapalloharrastuksen pariin. Painissakin on sattunut kaikenlaista. Kahdessa lannenikamassa on ollut rasitusmurtuma, toinen korvanlehti on rustottunut, on sattunut venähdyksiä ja sormia on mennyt sijoiltaan.
— Ja välillä on naama rutussa, Elias sanoo.
Rauhallisen oloisella 187 senttimetriä pitkällä Eliaksella ei ole mitään tarvetta esitellä painijantaitoja molskin ulkopuolella.
— En ole mikään uhoaja. Näytän matolla, mitä osaan.
Mielessä miesten sarjan MM-kulta
— Paini on kovaa leikkiä. Siinä saa haastaa itseään ja treenata kovaa, Elias sanoo.
Lajissa on myös se hyvä puoli, että sen ansiosta Elias on saanut paljon kavereita Suomesta ja maailmalta, muun muassa Venäjältä, Iranista, Unkarista ja Japanista.
— Kielten opiskelu on ollut minulle koulussa hankalaa. Kisamatkoilla olen kuitenkin tottunut puhumaan englantia.
Elias ei laske tulevaisuuttaan pelkän painin varaan. Hän haaveilee lääkärin ammatista ja on valinnut lukiossa kursseja sen mukaisesti.
— Vaikka pääsisin painijana huipulle, ei siellä tienaa niin paljon rahaa, että sillä voisi elättää itsensä loppuelämän ajan, hän toteaa.
MM-voiton jälkeen Elias on saanut kaksi kutsua miesten maajoukkueleireille. Kuluvan kauden aikana hän on käynyt hakemassa ottelukokemusta myös miesten sarjassa. Hänen tulevaisuuden haaveenaan on saavuttaa menestystä painin miesten kansainvälisissä arvokisoissa. Unelmissa on miesten sarjan MM-kultamitali.
— Painijat ovat uransa huipulla yleensä parikymppisinä, suomalaispainijat tavallisesti vähän myöhemmin. Menestys miesten kansainvälisissä arvokisoissa voisi olla minulle mahdollista aikaisintaan neljän viiden vuoden kuluttua, Elias arvioi.
Jaa tämä artikkeli: