Poika varjoisilta kujilta
Jamal Malik on Mumbain slummeihin syntynyt 18-vuotias orpopoika, joka voittaa Haluatko miljonääriksi -visailun. Kadulla kasvaneen pojan tietämykseen ei kuitenkaan uskota, vaan häntä pidetään huijarina ja hänet raahataan poliisiasemalle kuulusteltavaksi. Siellä hän kertoo uskomattoman ja vaiherikkaan lapsuutensa ja nuoruutensa tarinat.
Kyseessä on elokuva Slummien miljonääri. Sen on ohjannut englantilaissyntyinen Danny Boyle, joka on samalla tehnyt parhaan elokuvansa sitten 1990-luvun rajun huume-kuvauksen Trainspotting.
Slummien miljonäärissä Boyle kerää kokoon huiman intialaisen mausteseoksen. Lisäämällä siihen vielä ripauksen länsimaista action-makeutusta hän saa aikaan koskettavan aikuisten sadun — ja Oscar-palkintopyydyksen. Niitä elokuvalle tippui peräti kahdeksan.
Toisaalta elokuva myös herättää aidosti myötätuntoa kaikkia maailman lapsia kohtaan. Pelkästään Intian kaduilla elää jopa 35 miljoonaa lasta. Suurin osa heistä on 11–15-vuotiaita. Joissakin perheissä vanhemmat eivät kykene huolehtimaan jälkikasvustaan. Monet lapset pakenevat väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, toiset myös koulua.
Kukapa voisi arvata, millaisia tarinoita on turisteja putsaavien pikkupoikien tai alaikäisten ilotyttöjen taustalla.
Slummien miljonääri –elokuvassa hindupoika Jamal, hänen veljensä Salim ja Latika-tyttö pakenevat poliisia, muslimeja ja lopulta sitä universaalia ryhmää, joka on kaikkialla vaanimassa: rahanahneita aikuisia.
On ironista, että elokuvassa Jamalin globaali visailutietous on kaduilta, eikä hyväosaisten kouluista. Jokainen oikea tietokilpailuvastaus liittyy johonkin merkittävään käänteeseen Jamalin kujanjuoksussa pois Mumbain kaatopaikoilta.
Slummien poika Jamal voittaa 20 miljoonaa rupiaa. Mutta heitä on varjoisilla kujilla paljon. Elokuvan katsottuaan tahtoisi tehdä jotakin heidän hyväkseen, ottaa vaikka kummilapsen jostakin kaukaa.
Jaa tämä artikkeli: