Pojilta pääsy kielletty
Tyttöjen illoissa pelataan, leivotaan, askarrellaan ja ollaan vain.
Keltaiseksi maalatulla seinällä on maailmankartta. Sudan, Kenia, Somalia, Algeria, Bolivia, Iran, Pakistan ja moni muu maa on merkitty nuppineulalla. Ne ovat tässä talossa vierailleiden tyttöjen ja naisten entisiä kotimaita.
Kahdella tietokoneella on auki internetsivusto YouTube, josta kuunnellaan ja katsellaan musiikkivideoita. Välillä tanssitaan ja lauletaan mukana. Kolmannella koneella teini-ikäinen tyttö katselee kesävaatteita postimyyntifirman nettisivuilta.
Ollaan Tikkurilan asemaa vastapäätä sijaitsevassa keltaisessa puutalossa, Tonttulassa, jossa Nicehearts järjestää toimintaa tytöille ja naisille. Tänään on tiistai ja Tyttöjen Avoimet Ovet.
Täällä ei olla koulussa
Pöydän ääressä kolme tyttöä pelaa Kimbleä. Pelaamassa on myös 16-vuotias Maarit Tikko, jonka mielestä tyttöjen illoissa mukavinta on pelaaminen ja askartelu.
— Viimeksi askartelin täällä korvikset, hän kertoo.
Toinen pelaajista, 12-vuotias Sudanista Suomeen muuttanut Sara Chollam käy tyttöjen illoissa aina kun vain ehtii. Saran lempipuuhaa on leipominen. Se onkin iltojen suosikkiohjelmanumero.
— Jos tytöiltä kysytään, niin he haluaisivat aina leipoa, Tyttöjen Avoimissa Ovissa vapaaehtoisena ohjaajana työskentelevä Maarit Koistinen kertoo.
Iltojen ohjelmat suunnitellaan etukäteen, koko lukukaudeksi kerrallaan. Tänä keväänä on jo askarreltu kimallepinnejä ja valokuvakehys, lakattu kynsiä, valmistettu uuniperunoita ja pelattu bingoa.
— Täällä ei olla koulussa. Kenenkään ei ole pakko osallistua ohjattuun toimintaan, Koistinen kertoo.
Ulko-ovi käy ja sisään astuu uusi tulija. Hänet toivotetaan tietokoneiden luota iloisesti ja kuuluvasti tervetulleeksi. Tyttöjen jutellessa toisilleen kieli saattaa lennossa vaihtua suomesta arabiaksi.
Nuudeleita, juoruja ja poskipunaa
Tyttöjen Avoimien Ovien kävijät ovat pääosin 10–13-vuotiaita, mutta mukana on ollut kaikenikäisiä kahdeksanvuotiaasta tytöstä parikymppiseen nuoreen naiseen.
Yksi illan osanottajista on 20-vuotias Narjes Matieb. Kokiksi opiskeleva Narjes muutti 13-vuotiaana Suomeen Sudanista. Hän on käynyt tyttöjen illoissa jo useamman vuoden ajan.
Valokuvaajan ja kameran läsnäolo selvästi kiehtoo ja hämmentää tyttöjä. Narjes haluaa meikata. Tohinan keskellä poskipuna putoaa säpäleiksi maahan. Sara siivoaa poskipunan värjäämän lattian.
Narjes kertoo, että tyttöjen illoissa hän useimmiten istuu koneella, juoruilee ja syö nuudelia. Tänäänkin aiotaan valmistaa ja syödä nuudeleita. Sen vuoksi Sara laittaa kengät jalkaansa ja lähtee ostoksille.
— Tulet heti takaisin. Et lähde minnekään Prismalle asti, Koistinen opastaa.
Iltojen toiminta on ohjattua, valvottua ja maksutonta. Ohjaajien tärkein tehtävä on olla läsnä.
— Eikä tyttöjen tekemiseen yleensä tarvitsekaan puuttua. Tosin joskus he saattavat iltaa kohden riehaantua. Silloin sanon, että nyt on aika lähteä kotiin, Koistinen kertoo.
Koko ilta Tonttulassa
Tyttöjen illat tarjoavat mahdollisuuden viettää aikaa tyttöjen kesken, omana itsenään. Ohjaajat eivät tuputa tekemistä. Yleensä he vaihtavat kävijöiden kanssa kuulumisia tai ovat tarvittaessa pelikavereina. Lautapelien pelaaminen on illoissa suosittua ajanvietettä.
Tyttöjen illat aloitetaan iltapäivällä neljältä ja ne päättyvät iltakahdeksalta. Usein paikalle tullaan jo aiemmin, joskus jopa puoli kahden aikoihin. Kävijät ja kävijämäärät vaihtelevat, mutta yleensä paikalle saapuu kymmenisen tyttöä.
Sara tuo kauppareissulta nuudeleita ja tuoremehua. Tytöt alkavat keittiössä valmistaa välipalaa itselleen.
— Mulla on nälkä, joku huudahtaa.
Tietokoneilta kuuluu musiikkia, keittiöstä puheensorinaa. Tänään melutaso ei yllä kovaksi. Toisin kun sillä kerralla, jolloin pelattiin bingoa ja palkintoina oli kirpputorilta ostettuja koriste-esineitä ja pussikeittoa.
— Ensi viikolla pitäisi tuoda t-paita mukana, Koistinen muistuttaa katsoessaan kalenteria.
Ohjelmassa on t-paidan tuunausta kangasväreillä.
Seinäruusuista tekijöiksi
Halusin, että tytöillä olisi paikka, jossa he voivat keskittyä omaan olemiseen ja tekemiseen, Vantaan Niceheartsin toiminnanjohtaja ja perustajajäsen Johanna Sjöholm kertoo.
Ennen Niceheartsin perustamista Sjöholm työskenteli vuoden ajan sijaisena Hiekkaharjun nuorisotalolla. Siellä hän huomasi, että tytöt jäivät helposti seinäruusuiksi poikien keskittyessä tekemiseen.
— Jos pojat pelasivat biljardia, niin tytöt jäivät sivuun seuraamaan poikien pelaamista. Tytöille järjestettiin tekemistä, mutta vain harvat uskaltautuivat esimerkiksi tekemään koruja poikien ollessa läsnä.
Sjöholm päätti järjestää tytöille oman illan. Siitä tuli menestys. Paikalle tuli 120 tyttöä. Edustettuna oli yli kymmenen kansallisuutta.
Vuonna 2001 perustettiin Sjöholmin ideasta lähtenyt Vantaan Nicehearts. Parina ensimmäisenä vuonna toiminta keskittyi vain tyttötyöhön, myöhemmin mukaan tuli myös naistoiminta.
Valtaosa Tyttöjen Avoimien Ovien kävijöistä on maahanmuuttajataustaisia.
— Uskon, että heidän on helpompi saada vanhemmiltaan lupa osallistumiseen, kun kotona tiedetään, että paikalla ei ole poikia, Sjöholm miettii.
Kahtena iltana viikossa järjestettävää toimintaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin.
— Olisi hienoa jos vapaaehtoisiksi saataisiin lisää ihmisiä, jotka olisivat valmiita sitoutumaan työhön pidemmäksi aikaa. Vapaaehtoisiksi kaivataan erityisesti nuoria, parikymppisiä naisia.
Sjöholmin toiveena on, että Niceheartsin tyttötoiminnalle järjestyisi vakituinen rahoitus. Hän tietää jo mihin lisärahat käytettäisiin.
— Ohjaajaksi palkattaisiin ammattilainen ja toimintaa järjestettäisiin useampana iltana viikossa. Viikonloppuisin voisi olla teemapäiviä. Lisäksi haluaisin järjestää toimintaa teiniäideille ja auttaa maahanmuuttajatyttöjä sopeutumaan kulttuuriimme, Sjöholm suunnittelee.
Jaa tämä artikkeli: