Anna Tikkanen pitää Tapiolan yhteisöllisestä kylähengestä, jossa apua on helppo pyytää toisilta. Tuttujen perheiden kanssa kuljetetaan vuorotellen lapsia harrastuksiin. Kuva: Nina Kaverinen
Positiivisuus on valtava voima
Neljän lapsen perheessä riittää touhua ja tohinaa. Nelivuotiaat kaksoset Tuomas ja Joonas, kuusivuotias Markus ja yhdeksänvuotias Matias pitävät huolen siitä, että äidillä riittää tekemistä. Esikoisen lähdettyä kouluun Markus tekee kärrynpyöriä olohuoneen lattialla ja pikkuveljet touhuavat vauhdikkaasti. Energiaa pojilla on sen verran paljon, että sitä on päästävä purkamaan takapihalle.
Tuomas ja Joonas osaavat pukea jo taitavasti haalarit ylleen. Molemmat hakevat omat ulkovaatteensa eteisestä. Tuomas vetää hetkessä haalarit päälleen, pujottaa siniraitaiset saappaat jalkaansa ja kipaisee ulos. Joonas sen sijaan pelleilee ja odottaa, että äiti pukisi hänet. Esikoululainen Markus pukeutuu omatoimisesti ja kiipeää pihakeinun päälle kurkistelemaan aidan toiselle puolelle.
Kun kolmikko leikkii pihalla, Anna Tikkasella on aikaa pohtia äitinä olemista.
”Kahden lapsen jälkeen meille ei tullutkaan kolmatta, tuli kerralla kaksoset. Silloin meillä oli neljä alle viisivuotiasta lasta. Mieheni Jussin työ vei paljon aikaa. Se oli elämäni ruuhkaisinta aikaa. Päivääkään en kuitenkaan vaihtaisi pois”, sanoo Tikkanen.
Lenkkeilystä tuli henkireikä
Tikkanen palasi työhönsä luokanopettajaksi Aarnivalkean kouluun, kun nuorimmat olivat kaksivuotiaita.
”Olen sielultani alaluokan opettaja ja nautin työstäni todella paljon. Sekä opettajana että äitinä annoin itsestäni paljon. Niiden vastapainoksi tarvitsin myös omaa aikaa. Lenkkeilystä tuli tärkeä henkireikä. Tajusin olevani parempi äiti, kun huolehdin itsestäni.”
Ajan jakaminen työn ja kodin välillä ei ollut aina helppoa. Koulupäivän jälkeen oli ehdittävä hakemaan lapset päiväkodista ja palattava kotiin, jossa odottivat koulusta päässyt esikoinen ja tekemättömät kotityöt. Myös poikien liikuntaharrastukset veivät vanhempien aikaa. Saatuaan jälkikasvun illalla nukkumaan äiti jatkoi vielä työpäiväänsä.
Tikkasilla arki sujui ja elämä tuntui hyvältä. Lähellä asuvat isovanhemmat auttoivat ja heidän apunsa oli tervetullutta. Mutta kun lapset sairastelivat, arki muuttui hankalammaksi. Silloin tarvittiin äidin valoisaa elämän asennetta.
”Omalla ajattelullaan voi paljon vaikuttaa hankaliin tilanteisiin. Sairastumiselle ei voi mitään. Tavalliset flunssat ja kuumeet voi ottaa asioina, jotka on vain hyväksyttävä. Silloin vapautuu positiivista energiaa muuhun.”
”Elämän pienistä asioista voi nauttia ja saada voimaa. Kaikkeen ei pysty vaikuttamaan, mutta niihin asioihin, joille voi tehdä jotakin, kannattaa tarttua kiinni.”
Oppilas kukoistaa kun saa kannustusta
Tikkanen on aina halunnut katsoa asioiden valoisaa puolta. Hän on huomannut myös opettajan työssään, kuinka suuri voima oppilaan myönteisten ominaisuuksien vahvistamisella on.
”Saan voimaa myös kiitollisuudesta. Haluan opettaa lapsilleni sitä. Jokaisen lapsen kanssa luemme iltarukouksen, jossa mietimme, mistä kolmesta asiasta olemme tänään kiitollisia. Ne ovat hyviä yhteisiä hetkiä lasten kanssa”, hän sanoo.
”Ihminen voi vaikuttaa omiin ajatuksiinsa ja tunteisiinsa. Katkeruutta on turha pitää yllä. Positiivisessa elämänasenteessa on samaa kristillistä anteeksiannon voimaa kuin Isä meidän -rukouksessa.”
Tikkanen haluaa opettaa omille lapsilleen, että virheitä sattuu kaikille, mutta ne eivät saa lannistaa. Ja jos jotakin ikävää tapahtuu, aina on mahdollisuus joko juuttua kielteisiin ajatuksiin tai vaihtoehtoisesti jättää ne taakseen ja mennä eteenpäin.
Virkavapaus antoi aikaa opiskelulle
Tikkanen jäi virkavapaalle opettajan työstä vuosi sitten. Elämä muuttui levolliseksi, kun omaa aikaa oli enemmän. Nyt koko perheellä on edessä iso muutos, sillä he muuttavat kesäkuun alussa Torontoon Kanadaan. Tikkasen puolison työ vie heidät sinne muutamaksi vuodeksi.
Virkavapauden ansiosta Anna Tikkasella oli talvella mahdollisuus kouluttautua ruuhkataitovalmentajaksi. Uudessa osa-aikaisessa työssään valmentajana hän auttaa isiä ja äitejä löytämään arjesta iloa ja voimaa. Hän pystyy puhumaan kurssilaisille positiivisuuden valtavasta voimasta omien kokemustensakin kautta. Kurssilla tarjotaan arkea helpottavia taitoja, joista on hyötyä myös kodin ulkopuolella.
Kurssilla opetetaan tiedostamaan ihmisen oma ajattelutapa ja miten itse voi vaikuttaa omiin ajatuksiinsa. Tikkanen vakuuttaa, että jo yhden ruuhkataidon oppiminen vie arkea eteenpäin.
”Tavallisille isille ja äideille on tarjolla niukasti tukea vanhemmuuteen. Äitiysvalmennuksen jälkeen on opeteltava selviämään arjessa ja kohtaamaan sekä lapsen kiukuttelut että omat tunnemyrskyt. Haasteita riittää, eikä kukaan välty vastoinkäymisiltä. Helpottaa, jos pyrkii hyväksymään arjen vastoinkäymisistä ne asiat, joita ei pysty muuttamaan. Asiat voi yrittää kääntää positiivisuudeksi ja voimavaraksi”, sanoo Anna Tikkanen.
o o o o o o
Kymmenen ruuhkataitoa
Ruuhkataidot ovat tieteeseen pohjautuvia toimintoja, jotka tuovat iloa arkeen ja auttavat vanhempia pääsemään tavoitteisiinsa. Näitä taitoja voi kehittää.
1. Näkökulman tarkastelun taito: Omien ajatusten ja uskomusten tarkastelu. Lapsen tunteiden vaikutus omaan toimintaan.
2. Optimismi: Optimistisen ajattelutavan hyödyt. Lapsen optimismin vahvistaminen palautteen avulla.
3. Tuntemisen taito: Omien tunteiden tutkiminen, hyväksyminen ja säätely. Lapsen kiukun kohtaaminen.
4. Vuorovaikutustaidot: Haastaviin vuorovaikutustilanteisiin valmistautuminen. Lapselle muiden ihmisten tunteiden tunnistaminen ja kohtaaminen.
5. Nauttimisen taito: Ponnistelun tuottamien nautintojen ja välittömien mielihyvien tuoma ilo ja tasapaino arjessa. Lapsen motivoiminen keskittymistä ja vaivannäköä edellyttävään toimintaan.
6. Hyväksymisen taito: Oman arjen vaatimusten ja ristiriitaisten odotusten hyväksyminen. Lapsen hyväksyminen omana itsenään ja liiallisten odotusten välttäminen.
7. Jämäkkyys: Jämäkän vuorovaikutuksen taito.
8. Ratkaisun taito: Luovat ja ratkaisukeskeiset toimintatavat omaan arkeen. Lapsen kieltäminen vain kun se on välttämätöntä, huomion suuntaaminen uuteen, kun se on mahdollista.
9. Vahvuuksista iloa: Omien ominaisvahvuuksien tunnistaminen ja soveltaminen arjessa. Lapsen vahvuuksien tukeminen.
10. Arjen pelitys: Pelien, leikkien ja huumorin mahdollisuudet mielen taitojen oppimisessa niin että arjesta tulee sujuvampaa ja virkistävämpää. Ex tempore -pelien rakentaminen.
Tiedot poimittu www.skillshelsinki.fi-nettisivulta
Jaa tämä artikkeli: